Antikaikki ilahduttaa aina

Pyörähdin eilen Masters of Artsin avajaisissa. Pikaisella silmäyksellä (kuuma ja painavahkot kirjaostokset) valokuvista löytyi kiehtovimpia teoksia. Pidin erityisesti Tatu Hiltusen ja Sami Perttilän jäte- ja romuestetiikasta. Toimii aina. Menkää sinne.

Hauskin osuus löytyi kuitenkin 9.kerroksen valokuvauksen opiskelijoiden anti-MoA-henkisestä myyntinäyttelystä. Ikean pieniin vitriinikehyksiin asetellut teokset - tyylipuhtaimmilaan iKean lyijykynä asetettuna iKean kehykseen - myytiin nimettöminä viiden euron hintaan. Tämä pieni piikikkyys vetosi allekirjoittaneeseen. Taide todellakin kuuluu kaikille.

Valitsin kuvan (melkein kallistuin siihen lyijykynään) jossa on piippu ja lehmä ja jokseenkin ukrainalainen tunnelma. Itse näin siinä häivähdyksen sosialistista romantiikkaa, johon taideopiskelija kehotti huomiomaan piippua pystyssä pitävät köydet. Seurueeseen liittynyt kauppatieteilijä näki fallossymbolin. Ilta oli mukava, rannan kuppilassa oli yllätyslivemusiikkia eikä bitter ollut liian kitkerää.

Muita kuulumisia: poistumme ihan pian täältä säilömöstä raitiovaunulinjojen äärelle. Uuden kodin kaikista ikkunoista näkyy puu ja puut ovat lehmuksia ja isoja. Täytän kohta kolmekymmentä enkä ole ehtinyt järjestämään juhlia. Huomasin omistavani beigen vaatteen. Neuleen. (Ostin sen kultaisena mutta kyllä se on beige.) Ensi jouluksi pyytänen helmikorvakorut lahjaksi.