Itsestäänselvyyksistä

Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, että koti, uskonto, isänmaa ei ole koskaan kuulunut käytetyimpiin slouganeihini.

Isänmaallisuus assosioituu mielessäni vähän liian moneen negatiiviseen asiaan. (No esim. Pönötys. Kunniamerkit. Patriootit. Lippulaulu. Teennäisyys. Vaivaantuneisuus. Pilottirotsi. Tosikot. Ala-asteen jokaitsenäisyyspäiväinen ainekirjoitus: "Minun Suomeni tmv", joissa aina kuului esittää tietyt kliseet.)

Nyt kuitenkin täytyy tunnustaa, että liikutuin Kuukausiliitteen Oi maamme-postimerkkikilpailun kuvista. (Säälittävää, eikö totta.) Lähinnä siksi, että kansalaisten albumeista koostetussa otoksessa voi nähdä, miten paljon onkaan viimeisten 50 vuoden aikana tapahtunut. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.

Olen fiilistellyt myös Ilkka Taipaleen toimittaman 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta -kirjan parissa. Kirjan esittelemät asiat pitäisi oikeastaan painaa turistipostikortteihin ja kuvata Euroviisujen väliklippeihin. Tässä on niitä asioita, joista minä olen Suomessa ylpeä. Siis onhan mäkihyppy, Koli, Nokia ja Aalto-vaasikin ihan kivoja, mutta välillä jotain suomalaisen kulttuurin tai suomalaisuuden olemuksesta voisi etsiä sellaisistakin asioista kuin maksuton kouluruokailu, äitiyspakkaus ja jokamiehenoikeus.

Niin että on asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä vaikka ne ovat monesti ainutlaatuisia. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.