Hiihtoloma, jonka aikana oikeasti hiihdetään
..Kyllä, luitte oikein. Lomapaikasta, ystävien mökiltä löytyi hienot, leveät puusukset mallia Yleis 11 remmisiteillä sekä nostalgiset bambusauvat, tai -porkat, kuten sieltä mistä minoon kotoosin oli tapana sanoa.
Tuolla varustuksella jäällä retkeily auringon paistaessa, saunan ja avannon (no, kuohuviinin kans) odottaessa oli sen tyyppinen kokemus, että kaikkien lapsuus- ja nuoruusaikojen kilpailuvietin ja verenmaun sävyttämien hiihtotraumojen kuoppaaminen alkoi näyttää mahdolliselta.
Muutama lautailupäivä, riittoisasti unta, takkatulta, monta erää Mastermindia, uutispimento, internetpaitsio. Loisto lomaresepti, suosittelen lämpimästi.
Päivän sitaatiksi paikallista viisautta:
"Seinäjoen näyttävä mukanaolo Lontoon Aalto-näyttelyssä on hurjaa pr:ää pienelle maaseutukaupungille. Jos turistivirrat Seinäjoelle tästä syystä lisääntyvät, on oltava tarkkana. Kamerakaulaiset katsojat on kuljetettava suoraan Aalto-keskukseen ja samaa tietä pois, kulkematta muun kaupungin kautta."
Tero Hautamäki Ilkassa 22.2.07
(Kieltämättä on vaikea ajatella, että Seinäjoen keskusta "huokuisi humanismia ja sivistystä itsensä ulkopuolelle.")
2 comments:
Oi, olen kade. Itsekin vasta hiljattain ala-asteen hiihtotraumoista toipuneena haluaisin todelakin kokoea jotain vastaavaa.
Nimim. Viimekerrasta kohta 20 vuotta. Ellei niitä 200metriä ja 2 katkennutta sauvaa vuonna 2001 lasketa.
Niitty, jos minä pystyin siihen, varmasti sinäkin pystyt :)
Suosittelen perinteistä tai ääriperinteistä tyyliä. Puusuksilla ei vaan voi mennä lujaa. Eikä tarvii monoja, jotka on kauheen rumia.
Esteetikolle hiihto on kyllä muutenkin haaste. Täytyy tehdä niinQ töitä sen eteen, ettei hiihto assosioidu trikoohaalareihin, neonväreihin, jäätyneeseen räkään tai hopealusikoihin.
Ei, täytyy visioida se auringonpaiste, kaakao repussa, punaiset posket ja se sellainen hyvä olo, mikä nyt aina ulkoilusta seuraa. Toimistorottain luksusta.
Post a Comment