Menen helvettiin :)

Helsingin maistraatti muisti tänään kirjeellä. Nyt olen virallisesti pakana.

"Miltäs nyt tuntuu, kun joudut helvettiin", aina ihanan pisteliäs isoveljeni kommentoi.

Ei tunnu miltään. Taidan olla silppuduunisukupolveni edustaja siinä mielessä, että kuoleman jälkeiset olosuhteet tuntuvat tasan yhtä kaukaisilta asioilta kuin (niitä mahdollisesti edeltävät) eläketurva-asiatkin. Eipä tule kovin monta epäkiinnostavampaa asiaa mieleen kuin eläketurva, paitsi ehkä jääkiekko. Surullista tietenkin on, että sen pitäisi kiinnostaa. Mutta terveisiä tästä elämästä: hyvä kun tietää, mitä sitä ensi vuonna tekee, saati sitten vuonna 2040.


Päivän sitaatti ei suoranaisesti liity tähän, mutta.
Tämä on viisautta:

"Niiden kanssa on pakko elää, eikä niiden voi antaa hallita koko elämäänsä. On tietysti asioita, joihin ei koskaan oikeesti totu eikä pidä tottuakaan. Mutta maailman pahuutta ei voi ajatella koko aika."
- Erkki Tuomioja kysymykseen Miten voi olla, että maailman asiat eivät valvota sinua? Nyt-liitteessä 3.11.2006