Kyllä se siitä, ei se siitä, viis siitä.

"Kaikki eivät edes aikuistuttuaan oikein tunnu ymmärtävän, että jossain vaiheessa sitä nyt yksinkertaisesti vaan on liian vanha menemään kotiin itkemään ja kuuntelemaan Smithsiä."
Ylioppilaslehti 17.11.2006

Kyseinen kolumni huvitti suuresti tänään, koska ensinnäkin, olen täsmälleen samaa mieltä, ja kuitenkin, b) eilen päädyin pitkästä pitkästä aikaa ylimaallisen surkeuden tolaan, jossa haluan todellakin vain kuunnella Smithsiä ja märehtiä menneitä. Jossitella ja kyseenalaistaa valintojani. Ja kyllä, tämä liittyy allaolevan postauksen kohtaan yksi.

Surkeilu tai tunteilu vain sopii ylipäätään huonosti aikuisuuteen. Käytännössä esimerkiksi sellaisista syistä, että fiilistelylle ei ole aikaa ja että minkä tahansa työtehtävän suorittaminen on jokseenkin itsestäänselvästi helpompaa ihmiselle, joka ei vaikkapa melankolistele haikeana yökausia ja polttele ketjussa tupakkaa aamukolmelta.

Siksipä mahdollisiin fiilis-sektorin kuohuihin kannattaakin suhtautua asiaankuuluvalla viileydellä, kieltämisellä tai aina pätevällä sarkasmilla. Itselleen nauraminen on sitä paitsi sosiaalisesti aika paljon hyväksytympää ja siten kätevämpää kuin omalle surkeudelleen itkeminen. Ja toisaalta, pillityssession jälkeen näyttää kauhealta ja olo on kahta hirveämpi. 'Itkeminen helpottaa' on siis niiin epätosi lauseke, puppulause ajalta ennen puppulausegeneraattoria!

Mutta jos teidän kuitenkin joskus täytyy kärsiä ikiteiniangstista ja itkeä viisi tuntia putkeen vanhaa suhdettanne, Avène Eau Thermale -kasvovesi auttaa turvotuksen ja talouspaperin raastamaan hipiäänne jumalaisen rauhoittavasti välittömästi ja oitis.