Me niinku kasvettiin eri suuntiin

Koska kärsin tällä hetkellä paitsi perus parisuhde-, ikä- ja urakriisistä, myös blogikriisistä, kerron nyt ystävättären elämästä (ei niin, etteikö mullekin tapahtuisi kaikenlaista ja välillä liikaakin) koska tarina on aivan liian herkullinen jätettäväksi vain keittiönseinieni sisäpuolelle.

Kuten ehkä aiemminkin on todettu, noin-kolmenkymppisten viikonloppuviettoihin kuuluu usein ystävien ja tuttavien naimisiinmenojuhlallisuuksia. (Joillakin jopa omia naimisiinmenojuhlallisuuksia, mutta mitäpä minä niistä tietäisin.) Kyseisiin juhlallisuuksiin liittyy usein paitsi mitäsitälaittaispäälle -stressiä, kaahailua ympäri Suomea ja toisinaan maailmaakin, "rakkaus häät juhla runo" -googlailua ja sangen suurta rahanmenoa, myös ja tietenkin polttarit.

Ystävättären polttarikokemukseen ei sinänsä liittynyt mitään suurta rakenteellista ongelmaa tai valtavia tragedioita. Hykerryttävää tarinassa oli kuitenkin se, miten eriytyneitä voivat elämäntavat ja -tyylit olla jo kolmekymppisenä. Taiteilijahippi-friiteatteriohjaaja-luovan köyhälistön edustaja-ystävätär paiskataan keskelle lapsuudenystävänsä polttareita, joissa uuskonservatismin nousun elävät esimerkit, burberry(!)tikkitakkiset(!!) helmikorvakoru(!!!)typsyt, kirjaavat maailmankatsomuksekseen Aikuiset ystäväni(!!!!) -kirjaan "kristillis-porvarillinen"(!!!!11!!). JA, koska polttareissa kuuluu tehdä "jotain villiä", lähdetään hotellivantaaseen, huuuuh, koska siellä on "juntteja". Siis VAU, ihkaeläviä juntteja!

(No okei, enhän mäkään nyt hotellivantaaseen mene huvikseni koska siellä on juntteja, mutta en mä toisaalta mene studio 51:een tai onnelaankaan, koska niissä vasta juntteja onkin.) (Ja sitä paitsi, olen mä kerran hotellivantaassa ollut. Kotimatkalla oksensin lähijunaan, joten ei nyt ihan tähtihetkiin elämässäni kuulunut se reissu. Syytän bacardia, joka ei ole ihmisten juomaa, mutta joka tuntui luontevalta valinnalta siinä kontekstissa.)

Tarinan opetus? Luokkatietoisuus ei ole kuollut.