Just for you, part II

Ja vielä, pari päivää myöhemmin, lisää samaistuttavia lauluja:

1. I Don't Need a Man The Pussycat Dolls
2. Om Du Var Här Kent
3. En Man Du Tyckte Om Bo Kaspers Orkester
4. When You Were Young The Killers
5. Summer Wine (Single Edit) Ville Valo & Natalia Avelon

JA:

6. Rehab Amy Winehouse

Mystistä, hämmentävää ja epäilyttävää! Miten se voikin tietää! Eikä toi voi perustua pelkkiin ostoksiini (tai musiikkimakuuni; jos nyt kerran sortuu satunnaisshoppailemaan vähän Beyoncéa, pitääks ikuisesti kiusata..) (ja hei, Ville Valo? Why?)

Joko iTunes on huikeesti älykkäämpi kuin oletinkaan, tai sitten suurin osa kaikista maailman poplauluista vain kertoo eroista, epäonnisista rakkauksista ja aikuistumisen vaikeudesta, tai sitten minä löydän liian innokkaasti merkityksiä sieltäkin missä niitä ei ole.

KViTMS:sta

Jestas. iTunes Music Store suosittelee vain minulle:

1. Play Dead Björk
2. Run Snow Patrol
3. Forever Young Alphaville
4. Aikuinen nainen Paula Koivuniemi
5. Levottomat jalat Hassisen kone

Mihin enää tarvitsen horoskooppia?

Se pieni ero

Hei-hei, kaikki te jotka olette kiristelleet lisää Aikuispisteitä. Pahoittelen taukoa, enkä lupaa parantaa tapojani. Tauko johtui paitsi perus-yleisistä syistä, myös eriytyneimmistä syistä. Niistä yhdestä tässä nyt hieman lisätietoja.

Kuten ehkä aiemminkin on tullut ilmi, joulu ei koskaan ole ollut suosikkijuhliani. Viimeksi suoritetun joulun yhteen yllätyspakettiin käärittiin myös ns. aineeton lahja AvoEro. Kivempiakin lahjoja on tullut saatua (esim. kossupullo).

Eroaminenhan on raskasta. Pelkkä muuttaminen on arsesta. Eromuuttaminen on kaikkein viimeisintä toimintaa. Mutta haa! Nyt kun puolisen vuotta alkaa olla kulunut, voin jo mainiosti kirjoittaa selviytymistarinan, siis myös käytännön sellaisen - henkisesti kaikki on ollut lopulta kovin helppoa.

Tämä siis lohdullisiksi sanoiksi teille, jotka ehkä joskus olette samassa tilanteessa: Kyllä kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyi. Järjestyi majoitus, sitten asunto ja vielä sittemmin toinen. Järjestyi pää ystävien kanssa. Järjestyi kiintoisa työ, joka pitää kiireisenä. Järjestyi seuraakin.

Tästä erityistä kunniaa paitsi ystäville yleisesti, ja siskolle joka jaksoi pakata astiat järkevästi, niille ystäville joilta sain joululahjaksi elämäntaito-opuksen. Meitsihän ei varsinaisesti kuulu ko. kirjallisuusgenren ykkösasiakassegmenttiin (ja sen kyllä huomaa), mutta kyseistä opusta voin suositella, ei, määrätä kaikille eroaville. Ilman tätä kaikki olisi ollut paljon hankalampaa, tai ainakin vähemmän hauskaa.

Ja nyt sitten. Vapaana on viihtyisää. Nukun paremmin. Häntä (vai meitä?) itkin kaksi kertaa; jos itken, itken aivan muita ihmisiä, tai väsyneisyyttäni. Nauran mieluummin.

Kaikki on ollut opettavaista. Kuten esimerkiksi: kokoomuslaiset insinöörit pysytelkööt loitolla. Ja että suhteella ei voi olla tulevaisuutta, jos hän kuuntelee paskaa musiikkia. Tytöt, uskokaa: Suhteella ei ole tulevaisuutta, jos hän kuuntelee paskaa musiikkia. Tämän kanssa ei kannata hakata päätä seinään. Ja sinä siellä! Jos siellä nyt joku kuuntelee Aerosmithiä sinun kotonasi, mieti nyt hei oikeesti.

Elämästä puolet on hauskaa

Päivän kysymys: kummalle naurais enemmän - sille, että superministeriö on ristitty Temmiksi (kas kun ei Jormaksi) vai sille, että joku saattaa maksaa Celine Dionin keikkalipuista 109-199 euroa (siis_Celine_Dionin)?

Toisaalta

Välillä ohimeneviä hetkiä, jolloin epäilee tulleensa vanhaksi.

Kuten eilen, kun kymmentuntisen työpäivän jälkeen värjöttelee sporapysäkillä jäätävän tihkun pyrkiessä takinkauluksesta sisään, korkokengät hiertää, verensokeri alhaalla, hansikkaat hukassa - eikä 3beetä kuulu.

Havaitessaan sitten viivästyksen syyn huomaa ensireaktionaan ajattelevansa, että pirun hipit, mun pitäis ehtiä kokoukseen josta olen jo valmiiksi myöhässä.

Salamannopeasti havaitsee myös oman ajatuksensa absurdiuden, hymyilee sateessa itselleen ja ohikulkeville aktivisteille, kannattaa ajatusta mutta itse hyppää silti mieluummin lämpimään ratikkaan.

Kun ne kengätkin hiersi.

"Isä, Yrjö Katainen kertoo, että lapsena Jyrki itki veroja."
- Heikki Haapavaara artikkelissaan Jyrki Kataisesta, Kauppalehti Optio 22.11.

Me niinku kasvettiin eri suuntiin

Koska kärsin tällä hetkellä paitsi perus parisuhde-, ikä- ja urakriisistä, myös blogikriisistä, kerron nyt ystävättären elämästä (ei niin, etteikö mullekin tapahtuisi kaikenlaista ja välillä liikaakin) koska tarina on aivan liian herkullinen jätettäväksi vain keittiönseinieni sisäpuolelle.

Kuten ehkä aiemminkin on todettu, noin-kolmenkymppisten viikonloppuviettoihin kuuluu usein ystävien ja tuttavien naimisiinmenojuhlallisuuksia. (Joillakin jopa omia naimisiinmenojuhlallisuuksia, mutta mitäpä minä niistä tietäisin.) Kyseisiin juhlallisuuksiin liittyy usein paitsi mitäsitälaittaispäälle -stressiä, kaahailua ympäri Suomea ja toisinaan maailmaakin, "rakkaus häät juhla runo" -googlailua ja sangen suurta rahanmenoa, myös ja tietenkin polttarit.

Ystävättären polttarikokemukseen ei sinänsä liittynyt mitään suurta rakenteellista ongelmaa tai valtavia tragedioita. Hykerryttävää tarinassa oli kuitenkin se, miten eriytyneitä voivat elämäntavat ja -tyylit olla jo kolmekymppisenä. Taiteilijahippi-friiteatteriohjaaja-luovan köyhälistön edustaja-ystävätär paiskataan keskelle lapsuudenystävänsä polttareita, joissa uuskonservatismin nousun elävät esimerkit, burberry(!)tikkitakkiset(!!) helmikorvakoru(!!!)typsyt, kirjaavat maailmankatsomuksekseen Aikuiset ystäväni(!!!!) -kirjaan "kristillis-porvarillinen"(!!!!11!!). JA, koska polttareissa kuuluu tehdä "jotain villiä", lähdetään hotellivantaaseen, huuuuh, koska siellä on "juntteja". Siis VAU, ihkaeläviä juntteja!

(No okei, enhän mäkään nyt hotellivantaaseen mene huvikseni koska siellä on juntteja, mutta en mä toisaalta mene studio 51:een tai onnelaankaan, koska niissä vasta juntteja onkin.) (Ja sitä paitsi, olen mä kerran hotellivantaassa ollut. Kotimatkalla oksensin lähijunaan, joten ei nyt ihan tähtihetkiin elämässäni kuulunut se reissu. Syytän bacardia, joka ei ole ihmisten juomaa, mutta joka tuntui luontevalta valinnalta siinä kontekstissa.)

Tarinan opetus? Luokkatietoisuus ei ole kuollut.

Kun valokynä ei riitä...

Seuraava askel, siskot, on nimeltään Clinique All about eyes concealer.

Kyllä se kesäloma sieltä kohta koittaa.


"Jos lopettaa juomisen, naimisen ja tupakoinnin, ei elä yhtään pidempään, se vain tuntuu siltä." - Jarno Tuliara, HS mielipide 12.9.2007

"En ole pettynyt idealisti, vaan iloinen pessimisti."

Sellaista vaan, että nuorempana sitä ihailee rohkeutta ja vanhetessaan vilpittömyyttä.

Ja sellaista, että elämäni kallein huonekaluostos on roskis, jossa hinnastaan huolimatta ei ole esimerkiksi sisäänrakennettua jätepuristinta tai mitään.



AIKUINEN - Naisen sananselitys

Nainen, joka nostaa lipun salkoon, ajaa tandemilla ja katsoo autiota hiekkarantaa.


AIKUINEN - Miehen sananselitys

Mies, jota alkoholista voimaantuneen aikuisen naisen karaoke-esitys ei haittaa.

-Kaarina Hazard & Olli Löytty: Tää on taas tätä. Parisuhteen sanakirja

Keskustelua salaojista ja keittiötasoista

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että illanvietoissa, juhlissa tai niissä avioitumisen vuoksi järjestettävissä tapahtumissa, joissa joukko entuudestaan tuntemattomia ihmisiä kokoontuu, abaut-kolmekymppisten pöydissä puhutaan hämmentävässä määrin talojen perustuksista, keittiöiden pintamateriaaleista, moottoroiduista vuoteista ja sen sellaisista. Eikä tämä edes ole sukupuolisidonnainen aihe, ei: kolmekymppinen ruutupaitainsinöörismies saattaa silmät hehkuen fiilistellä marmoripinnan kiiltoa ja hento nainen kertoa vesieristyksistä niin, kuin olisi ikänsä vedellyt kaakeleita kylpyhuoneisiin. Onko sisustus ja rakentaminen siis syrjäyttänyt smalltalk-aiheena perinteiset matkailun, duunioloista valittamisen ja lapset?

Onneksi nyt voin täysimääräisesti osallistua keskusteluihin. Asiaankuuluvasti remontin tai rakentamisen hankaluudesta ja vastoinkäymisistä kuuluu raportoida mieluusti päivittelevään sävyyn, reilusti liioitellen. Urakoitsija ei koskaan ilmestynyt paikalle ja oli kännissä koko ajan. Ainakin puoli vuotta keitettiin kahvit vessanpönttövedestä. Putkimies kiersi 4 viikon odottamisen jälkeen yhden ruuvin paikoilleen ja laskutti 300 euroa. Remontti-niminen projekti onkin luonteva jatkumo naimisiinmeno- ja lastenhankkimisprojekteille; turvallista extremeä, konttorirottien itsensätoteuttamista. Ja jonka päätteeksi hyvällä onnella lehden kuvaaja ottaa kiiltävän aukeamakuvan keittiöstä, joka avartui olohuoneeseen onnistuneilla värivalinnoilla ja toimittaja raportoi kuinka emäntä tykkää laittaa ruokaa ja isäntä nikkaroida.

Maalasin muuten äsken ikkunasyvennyksen. Liuotinohenteiset maalit vaan sou ovat parempia kuin vesiohenteiset.
Niin ja ehkä jo ensi viikolla pääsemme kotona vessaan ja isäntä kokkaamaan.


Edellisen merkinnän jälkeen on myös tapahtunut sellaisia asioita, että toverit, rakkaat ja rakkaat toverit järjestivät yllätysjuhlat syntymäpäiväni iltana; sain extrakierroksen Helsinkipyörässä, kummallisia lahjoja ja tämä tapahtuma, jos joku oli myös hyväksyttävä (ellei ainoa hyvä) syy tälle. Heh. Onneksi itsensä nolaamisen taito vain kehittyy vanhenemisen myötä. Kiitos paljon kaikille teille.

Kävin myös Ruissalon roktapahtumassa. Jennat ovat nykyään festari-iässä.

Välillä sitä myös saa joitain haaveita toteutettua. Kävin lomalla Venetsian biennaalissa, jonne olen halunnut niin kauan kuin osaan muistaa. Sieltä myös yo. kuva Dmitry Gutovin teoksen palasesta.

Aikuisuus on vaihe ihmisen elämässä



...kertoo Wikipedia. Tänään, kun heräsin, niin en enää ollutkaan parikymppinen.

Mutta voi, ei tunnu yhtään aikuisemmalta. En vaihtanut radio helsinkiä iskelmäkanavaan enkä tuntenut halua muuttaa mäntsäläläiseen talopakettiin. Poskessakin on kipeä finninalku.

Ehkä se tästä, kuitenkin. Ehkä alan käydä konserteissa enkä keikoilla. Tilaankin 12 centtii kuivaa valkoviiniä enkä yks pithkää. Alan päivitellä huonokäytöksistä nuorisoa (hätistän ne ehkä sporassa mun ostoskassien tieltä) ja opin jollain mystisellä tavalla käyttämään luomiväriä.

Muutoin aion viettää merkkipäiväni melko aikuismaisesti, töissä.

Antikaikki ilahduttaa aina

Pyörähdin eilen Masters of Artsin avajaisissa. Pikaisella silmäyksellä (kuuma ja painavahkot kirjaostokset) valokuvista löytyi kiehtovimpia teoksia. Pidin erityisesti Tatu Hiltusen ja Sami Perttilän jäte- ja romuestetiikasta. Toimii aina. Menkää sinne.

Hauskin osuus löytyi kuitenkin 9.kerroksen valokuvauksen opiskelijoiden anti-MoA-henkisestä myyntinäyttelystä. Ikean pieniin vitriinikehyksiin asetellut teokset - tyylipuhtaimmilaan iKean lyijykynä asetettuna iKean kehykseen - myytiin nimettöminä viiden euron hintaan. Tämä pieni piikikkyys vetosi allekirjoittaneeseen. Taide todellakin kuuluu kaikille.

Valitsin kuvan (melkein kallistuin siihen lyijykynään) jossa on piippu ja lehmä ja jokseenkin ukrainalainen tunnelma. Itse näin siinä häivähdyksen sosialistista romantiikkaa, johon taideopiskelija kehotti huomiomaan piippua pystyssä pitävät köydet. Seurueeseen liittynyt kauppatieteilijä näki fallossymbolin. Ilta oli mukava, rannan kuppilassa oli yllätyslivemusiikkia eikä bitter ollut liian kitkerää.

Muita kuulumisia: poistumme ihan pian täältä säilömöstä raitiovaunulinjojen äärelle. Uuden kodin kaikista ikkunoista näkyy puu ja puut ovat lehmuksia ja isoja. Täytän kohta kolmekymmentä enkä ole ehtinyt järjestämään juhlia. Huomasin omistavani beigen vaatteen. Neuleen. (Ostin sen kultaisena mutta kyllä se on beige.) Ensi jouluksi pyytänen helmikorvakorut lahjaksi.

Päivän sitaatti



The Whon versionhan kaikki tunsivatkin? (Eikö?)

Jakkupuku vs. maihinnousukengät


Jännittävä ja tasaväkinen kamppailu päättyi tässä kuussa Dr. Martenssien niukkaan voittoon.

Niillä on hyvä kävellä.

Aion kyllä investoida jakkupukuunkin vielä ennen syntymäpäivääni, koska ajatuksessa on jotain oudon hauskaa. Olen jo pyytänyt konsultointiapua ja personal treinausta jakkupukukokeneemmalta ystävättäreltä. Tähänastiset shoppailuyritykseni kun ovat kaatuneet lievään pahoinvointiin. Rimakauhua?

Kiitos muuten työpaikkavinkeistä. Onnekseni kuitenkin jatkan entisessä työpaikassani, uusilla kuvioilla. Työsopimuksessa esiintyy vuosiluku 2011. Tuntuu oikein mukavalta. (Vuonna 2011 olen muuten 34-vuotias, mutta ei nyt mietitä sitä.)

Se aika vuodesta

Onneksi olen muodikas



"Tänä vuonna muotia on oma aika, rentous, läheiset ihmiset, lukeminen, hiljaisuus, pako kiireestä - elämä omilla ehdoilla."

Marja Aarnipuro Jadessa 2/2007

Vaikka viime viikko olikin kokolailla ikävä ja tympeä, jotain hyvää: Minulta kysyttiin paperit K18-paikassa! Whooo! Tämä alkaa olla todella harvinaista herkkua. The Silmänympärysvoiteen todistettu teho?

Muuten olen viettänyt kauheen trendikkään viikon: siis lähinnä lepäillyt ja kuitannut univelkoja. Valmistautunut tyttöjen lukupiiriin. Käynyt Kom-teatterissa pohjanmaanostalgoimassa. Selaillut ystävättäreltä saatua naistenlehtipinoa hämmentyneenä. Saanut taas hääkutsun. Yrittänyt löytää gradumotivaation.


Niin, ja miettinyt, että vaikka oma aika on ihan kiva juttu, oma raha ois kans aika p0p. Ideoita työpaikoista otetaan siis vastaan.

Itsestäänselvyyksistä

Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, että koti, uskonto, isänmaa ei ole koskaan kuulunut käytetyimpiin slouganeihini.

Isänmaallisuus assosioituu mielessäni vähän liian moneen negatiiviseen asiaan. (No esim. Pönötys. Kunniamerkit. Patriootit. Lippulaulu. Teennäisyys. Vaivaantuneisuus. Pilottirotsi. Tosikot. Ala-asteen jokaitsenäisyyspäiväinen ainekirjoitus: "Minun Suomeni tmv", joissa aina kuului esittää tietyt kliseet.)

Nyt kuitenkin täytyy tunnustaa, että liikutuin Kuukausiliitteen Oi maamme-postimerkkikilpailun kuvista. (Säälittävää, eikö totta.) Lähinnä siksi, että kansalaisten albumeista koostetussa otoksessa voi nähdä, miten paljon onkaan viimeisten 50 vuoden aikana tapahtunut. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.

Olen fiilistellyt myös Ilkka Taipaleen toimittaman 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta -kirjan parissa. Kirjan esittelemät asiat pitäisi oikeastaan painaa turistipostikortteihin ja kuvata Euroviisujen väliklippeihin. Tässä on niitä asioita, joista minä olen Suomessa ylpeä. Siis onhan mäkihyppy, Koli, Nokia ja Aalto-vaasikin ihan kivoja, mutta välillä jotain suomalaisen kulttuurin tai suomalaisuuden olemuksesta voisi etsiä sellaisistakin asioista kuin maksuton kouluruokailu, äitiyspakkaus ja jokamiehenoikeus.

Niin että on asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä vaikka ne ovat monesti ainutlaatuisia. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.

Hyvät tavat kaunistavat :P

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että tästä välistä häipyi ylläpitäjän avustuksella yksi postaus bittiavaruuteen. Postauksien poistelu ei varmaankaan ole hyvän tavan mukaista. Toisaalta, eipä ollut postauskaan hyvän tavan mukainen. Eikä edes hauska. Joten mitäpä sitä säilyttelemään.

No niin! Että mitäpä sitä muuta. Olen miettinyt, että viimeisistä DocMartensseistani alkaa olla 10 vuotta aikaa. Viimeisen vuoden mittaan olen vähän hiplaillut punaisia maihareita kaupoissa. Että olisiko niiden aika taas.

Viimeisin Image kyllä liputtaa Lontoo/pop-muotijutussaan Docmartenssien puolesta. (Saman lehden mäkihyppy/afterski-muotijuttu on muuten aivan kipeän hauska. Vaikka muoti itse jaksaa usein naurattaa, miksi muotijutut naurattavat niin harvoin?)

Jatkan harkintaa.

V-sanan ja P-sanan välttely alkaa olla hankalaa


"Joskus olin siis kylmä, kyyninen ja vihainen nuori — mutta katso, sitten löysin urheilun ja sosialidemokratian!"

Iisakki Kiemunki kotisivuillaan

3 viikkoa

Huomenta. Sellainen huomio blogin alkuperäiseen teemaan liittyvistä asioista, että ellei ihminen mitenkään pysty käyttämään kananmunien viipaloimiseen tarkoitettua metallista leikkuria soittamatta sillä ensin, peli ei liene menetetty.


Milloin pidettiin ensimmäiset kommunistiset vaalit? Silloin kun Jumala näytti Eevan Aatamille ja sanoi: "No niin, valitsepa vaimosi".

Markku Jokisipilä blogimerkinnässään Kommunismin hauskuudesta 13.2.2007

Hiihtoloma, jonka aikana oikeasti hiihdetään

..Kyllä, luitte oikein. Lomapaikasta, ystävien mökiltä löytyi hienot, leveät puusukset mallia Yleis 11 remmisiteillä sekä nostalgiset bambusauvat, tai -porkat, kuten sieltä mistä minoon kotoosin oli tapana sanoa.

Tuolla varustuksella jäällä retkeily auringon paistaessa, saunan ja avannon (no, kuohuviinin kans) odottaessa oli sen tyyppinen kokemus, että kaikkien lapsuus- ja nuoruusaikojen kilpailuvietin ja verenmaun sävyttämien hiihtotraumojen kuoppaaminen alkoi näyttää mahdolliselta.

Muutama lautailupäivä, riittoisasti unta, takkatulta, monta erää Mastermindia, uutispimento, internetpaitsio. Loisto lomaresepti, suosittelen lämpimästi.



Päivän sitaatiksi paikallista viisautta:

"Seinäjoen näyttävä mukanaolo Lontoon Aalto-näyttelyssä on hurjaa pr:ää pienelle maaseutukaupungille. Jos turistivirrat Seinäjoelle tästä syystä lisääntyvät, on oltava tarkkana. Kamerakaulaiset katsojat on kuljetettava suoraan Aalto-keskukseen ja samaa tietä pois, kulkematta muun kaupungin kautta."
Tero Hautamäki Ilkassa 22.2.07

(Kieltämättä on vaikea ajatella, että Seinäjoen keskusta "huokuisi humanismia ja sivistystä itsensä ulkopuolelle.")