Humusuma


Viimeisen viikon aikana olen kirinyt lokakuun nautintoainevajetta kovaa tahtia kiinni. Turnauskestävyys on kyllä tästedeskin koetuksella aina 20:een joulukuuta saakka. Taitaa olla tähän mennessä buukatuin joulunalusaika ever.

Muistio viime päivistä (no se mitä muistan :P):
- Kävin ex-firman pikkujouluissa, perus-firman-pikkujoulusekoilua, kiitos Oopalle seurasta.
- Olin nykyisen työyhteisön jossain määrin juhlallisemmissa ja hurjasti isommissa pikkujouluissa. Tunnin sivistyneen lasi-kädessä -seisoskelun jälkeen tajusin että jumalauta, housut hajoo päälle. Ei ollut kuulkaa kauheen kiva tilanne. Tuliterät pöksyt! Sivu- ja sisäsaumat vaan hajos, polviin asti. Tänään meen raivoon Aleksi 13:n tädeille
- Sujautin housujen peitoksi mekon, jonka pikalähetti ystävällisesti toimitti suoraan alkuillan mitähänsitälaittaispäälle-prosessin hylättyjen pinosta. Juu no ajattelin että eiköhän kaikki tajuu et mä en siis kertakaikkiaan pysty pitää samaa asuu yli kahta tuntii, daah
- Jostain talon uumenista ja sivutoimipisteiden konttorien kätköistä oli kerääntynyt hirveä määrä tyyppejä, joita en ollut koskaan nähnytkään
- Päädyin myös Luxiin ekku kertaa. Mitähän siitä nyt sanois. Tyypeillä menee hyvin eikä ne pelkää näyttää sitä. Koska ne ovat sen arvoisia
- Vierailin Brysselissä. Blogini kahta lukijaa varmaan kiinnostaa enemmän paikallinen kuppilatarjonta kuin ne isot ja kiiltävät rakennukset siellä. No Goupil de Fol oli parhautta (kuvassa)
- Shoppasin vähän Lindtin suklaata, Tintti-kamaa ja sitten löysin myös Barpapapa-avaimenperän <3
- Ripsiväristä nyt kokeilussa Kanebon Silk-versio.

Jaa ja sitten marraskuu-yhteenveto:
- 0 lumilautailua
- 0 talviuintia
- 0 kirkasvalolamppua
- paljon suklaata
- liikaa punaviiniä

Ens marraskuussa sitten, uus yritys, ehkä.

Joku syy mennä Espooseen

Kävin vihdoin WeeGeessä, siis ihan Espoossa asti. Aika rohkee veto, mutta oli rajojenylittämisen arvoista. Kolme tuntia kului ihan huomaamatta, vaikka keskityin lähinnä Saastamoisen kokoelmaan. Oli loistavaa nähdä livenä monia sellaisia teoksia, joista monia on voinut ihailla vain kuvista.

Pari viikkoa sitten olin Tallinnan vastaavassa mestassa KUMUssa. WeeGee vs. Kumu -matsi päättyy, jos ei nyt ihan kuus-nolla, niin ehkä siksti-fifti. Vaikka Kumu on juu arkkitehtonisesti kiehtova ja kaikkee, on WeeGeen rakennus sittenkin mielenkiintoisempi. WeeGee on Rrr0k.

Kumun ripustuksissa oli myös paikka paikoin ongelmia, osa teoksista olisi tarvinnut enemmän tilaa ympärilleen.

No siellä espoolaisessa museossa saavutin hetkellisen mielenrauhan. Olin tovin siinä maailmassa, joka puhuu kieltä jota osaan ymmärtää. Tuli hyvä olo.

Käykää tekin, ellette jo ole. Museokaupasta saa kaikkee kivaa, kuten esimerkiksi Myyrä-pehmoleluja ja Myyrän kavereitakin. (Terveisii joulupukille.)


*Edit. Ehdin (osta kaikkee-päivän vietosta :P) juuri Nalle Luppakorvaksi kotiin. Loppubiisi soitettiin!
Ihmettelyä&ihanuutta!

Kyllä se siitä, ei se siitä, viis siitä.

"Kaikki eivät edes aikuistuttuaan oikein tunnu ymmärtävän, että jossain vaiheessa sitä nyt yksinkertaisesti vaan on liian vanha menemään kotiin itkemään ja kuuntelemaan Smithsiä."
Ylioppilaslehti 17.11.2006

Kyseinen kolumni huvitti suuresti tänään, koska ensinnäkin, olen täsmälleen samaa mieltä, ja kuitenkin, b) eilen päädyin pitkästä pitkästä aikaa ylimaallisen surkeuden tolaan, jossa haluan todellakin vain kuunnella Smithsiä ja märehtiä menneitä. Jossitella ja kyseenalaistaa valintojani. Ja kyllä, tämä liittyy allaolevan postauksen kohtaan yksi.

Surkeilu tai tunteilu vain sopii ylipäätään huonosti aikuisuuteen. Käytännössä esimerkiksi sellaisista syistä, että fiilistelylle ei ole aikaa ja että minkä tahansa työtehtävän suorittaminen on jokseenkin itsestäänselvästi helpompaa ihmiselle, joka ei vaikkapa melankolistele haikeana yökausia ja polttele ketjussa tupakkaa aamukolmelta.

Siksipä mahdollisiin fiilis-sektorin kuohuihin kannattaakin suhtautua asiaankuuluvalla viileydellä, kieltämisellä tai aina pätevällä sarkasmilla. Itselleen nauraminen on sitä paitsi sosiaalisesti aika paljon hyväksytympää ja siten kätevämpää kuin omalle surkeudelleen itkeminen. Ja toisaalta, pillityssession jälkeen näyttää kauhealta ja olo on kahta hirveämpi. 'Itkeminen helpottaa' on siis niiin epätosi lauseke, puppulause ajalta ennen puppulausegeneraattoria!

Mutta jos teidän kuitenkin joskus täytyy kärsiä ikiteiniangstista ja itkeä viisi tuntia putkeen vanhaa suhdettanne, Avène Eau Thermale -kasvovesi auttaa turvotuksen ja talouspaperin raastamaan hipiäänne jumalaisen rauhoittavasti välittömästi ja oitis.

Exiä

Ex-kihlattu tahtoo toisen kanssa itsenäisyyspäivänä. Olen aidosti onnellinen heidän puolestaan ja toivon heille kaikkea hyvää. Joojoo. Mitä sillä tytöllä muka on, mitä mulla ei? Paitsi pari ikävuotta vähemmän, kiiltävämpi tukka ja ystävällisempi hymy?

Ex-opiskelukaverit valmistuvat ja menevät oikeisiin töihin, plop plop, laitoksella näkee siis näkisi jos sais aikaseks että kävis siellä joskus vain hämmentävän nuoria ja innokkaita tyttösiä.

Ex-pomo edellisestä duunipaikasta sai potkut, ja se on sille ihan oikein. Mitäs palkkasit sinne pelkkiä teinipissiksiä.

Ex-keittiön intterjöörin transformointiprosessi jatkuu vielä toistaiseksi. Esimerkiksi hella on tällä hetkellä persoonallinen saareketyyppinen sisustuselementti olohuoneakselilla. Remontti on muuten oivallinen syy syödä epäterveellisesti ja juoda olutta suoraan pullosta.

Tänään olen yrittäjämyönteinen

Kaupunkiin kaivattaisiin aamiaisnauttia tai Brunch Expressiä kaltaisilleni laiskoille, keskiluokkaistuville aikuisille. Katsokaas, kun ikäiseni, toki hyvin ja hehkeänä säilynyt työssäkäyvä naisihminen ulkoilee Tallinnan kautta Lostarin jonoon lauantai-iltana, seuraavana aamuna henkinen ikä huitelee siinä main, missä yleensä tarvitaan jo jokapäiväisiä hoivapalveluja. Näinä jäätyneen toimintakyvyn päivinä 3-kymppinen on erityisen mukavuudenhaluinen, eikä ollenkaan suopea maailman kohtaamiselle.

Sellaisina päivinä tyttö tarvitsee kunnon ruokaa. On todella epäonnekasta, jos sellaiseksi päiväksi sattuu sateinen pyhä, joka paitsi lukitsee alakerran ruokakaupan ovet, myös lannistaa kaikki pyrkimykset astua kodin ovesta ulos. On käsittämätöntä, että sellaisena päivänä yleensä käytännöllinen avomies on oman pitkittyneen flunssansa ansiosta palveluhaluton. Toisaalta on myös totta, että tämänhetkisessä, industrial-henkisessä keittiö-setupissa ei pekonia paistella.

Sellaisina päivinä tyttö tukisi mielellään yritystä, joka kantaisi ystävällisesti vastaleivotut sämpylät, marmelaadit, tuoremehut, pekonit ja pikkolokuoharit kotiovelle.

Pieniä itsekeskeisiä haaveita

Haluaisin

oppia soittamaan rumpuja
suorittaa metsästyskortin
tehdä pienen, sisäisesti katu-uskottavan vaatemalliston
Kuubaan
kodin jonka ikkunasta näkyy puu
tuntea isän paremmin
ymmärtää äitiä enemmän
Vespan, mieluiten pinkkinä kiitos
Brunbergin Minttusuklaatryffeleitä
lakkauttaa seiskan
oppia käyttämään moottorisahaa
mökille.

Olen Kantaaottava Ja Aktiivinen Ja Tuon Mielipiteeni Ilmi

Koska maailmassa on suuri epäkohta ja virhe, lähetin elämäni ensimmäisen katsojapalautteen.

>Nanna lta tv.ohjelmapalaute.

Hei Pikkukakkosen väki.

Olen harmissani Nalle Luppakorvan lopputekstien leikkaamisesta. Heikki
Määttäsen hyvää yötä -laulu olisi oleellinen osa jokaperjantaista
katselunautintoa.

Pyytäisinkin nöyrimmin, että perjantain Pikku Kakkosessa
askarreltaisiin puoli minuuttia vähemmän ja esitettäisiin Nalle
Luppakorva kokonaan, sille kuuluvalla kunnioituksella.

Ystävällisin terveisin,

Nalle Luppakorva -fani 29 v.


>tv.ohjelmapalaute@yle.fi lta minä

Hei,
kiitos yhteydenotosta!
Laitoin viestin eteenpäin. Toivoittavasti tilanne paranee.

Ystävällisin terveisin
YLE / TV Ohjelmapalaute


Muutosvastarintaa, konservatiivisuutta, nostalgointia, päivittelyä.. Ilmiselvää vanhenemista. Kyllä ennen oli paremmin kun lastenohjelmatkin oli aikaa näyttää kokonaan. Nykyään kun on niin kiire ja ne geimboit ja intternetit hyvänen aikanen.

Siksipä: Kaikki maailman nostalgoitsijat, yhtykää.

Uusia aikuisuushavaintoja

- Viettää suurimman osan arkipäivistään paikassa, jossa miehillä on solmio.
- Saa ko. paikasta joka kuun viimeinen päivä tietyn summan rahaa.
- Tilin saldo ei ole negatiivinen kuun toiseksi viimeisenä päivänä.
- Hankkii jalkineet, joita kutsutaan avokkaiksi. Jopa käyttääkin niitä silloin tällöin. Tosin tuntee olonsa kiusaantuneeksi.
- Hankkii myös mustat suorat housut, "kun ne on niin kätevät ja sopii moneen tilanteeseen". Vapaa-ajallaan välttelee mustien housujen tilaisuuksia ja pukeutuu reisitaskupöksyihin.
- "Hyvä meininki" viikonloppuisin tarkoittaa saunomista ja korkeintaan kalsarihiprakkaa kotona
- Asuu paikassa, jossa on astianpesukone, jonka poistoputki vuotaa ja valuttaa vedet alakerran naapuriin. Harmittelee elämän hankaloitumista vakuutussotkujen ja käsintiskaamisen vuoksi, mutta iloitsee että on hyvä syy lähteä kaakelikauppaan.
- "Kapinallisuus" näyttäytyy hurjimmillaan siinä, että ostaa lumilaudan eikä laskettelusuksia kuten muut kaveripiiristä
- Pystyy ostamaan lumilaudan käteisellä (liittyy kohtaan 2).

Menen helvettiin :)

Helsingin maistraatti muisti tänään kirjeellä. Nyt olen virallisesti pakana.

"Miltäs nyt tuntuu, kun joudut helvettiin", aina ihanan pisteliäs isoveljeni kommentoi.

Ei tunnu miltään. Taidan olla silppuduunisukupolveni edustaja siinä mielessä, että kuoleman jälkeiset olosuhteet tuntuvat tasan yhtä kaukaisilta asioilta kuin (niitä mahdollisesti edeltävät) eläketurva-asiatkin. Eipä tule kovin monta epäkiinnostavampaa asiaa mieleen kuin eläketurva, paitsi ehkä jääkiekko. Surullista tietenkin on, että sen pitäisi kiinnostaa. Mutta terveisiä tästä elämästä: hyvä kun tietää, mitä sitä ensi vuonna tekee, saati sitten vuonna 2040.


Päivän sitaatti ei suoranaisesti liity tähän, mutta.
Tämä on viisautta:

"Niiden kanssa on pakko elää, eikä niiden voi antaa hallita koko elämäänsä. On tietysti asioita, joihin ei koskaan oikeesti totu eikä pidä tottuakaan. Mutta maailman pahuutta ei voi ajatella koko aika."
- Erkki Tuomioja kysymykseen Miten voi olla, että maailman asiat eivät valvota sinua? Nyt-liitteessä 3.11.2006

I <3 Marraskuu

Aloitin eilen juhlallisesti tipallisen marraskuun punaviinilasillisella jo virka-ajan sisäpuolella eli noin kello 15.59. En pidätellyt hymyä.

Ensipurasu oli palkitseva, joskaan ei ihan niin ekstaattinen kuin olisin odottanut.

Myöhemmät lasilliset nautittiin taidepörinän säestäessä viiltävää yhteiskunnallista pohdiskeluamme. (Külttüürivastaava iloitsee erityisesti käsiteinnovaatiosta randombylsiä.)

Eilen marraskuu näyttäytyi hetken siedettävänä, jopa poikkeuksellisen kiinnostavana (ollakseen kuitenkin marraskuu) ajanjaksona. Kuplivaisen kohottelussa oli uutuudenviehätystä ja odotettavissa olevat matkat nostavat mielialabarometrin lukemia. Tänään, to do -listan lyhentyessä hyvin hitaasti eikä edes erityisen varmasti, pohdiskelen kuitenkin ylenmääräisen punkun lipittelyn deletoimista "näin selviät marraskuusta hengissä" -strategiastani. Strategian painopistettä voisi edellisvuosien hyvien tulosten pohjalta siirtää punkku-suklaa sektorilta talviuinnin ja uudelleenelvytettävän harrastukseni, lumilautailun suuntaan.

Ennallaan pysynevät villasukkien aa) sekä määrällisesti että laadullisesti korkea taso ja bee) tehokas käyttöaste, iKean tuikkukynttilöiden tuhlailu, kauno- ja kioskikirjallisuuden preferoiminen sekä talviunisuutta suosiva kalenterintäyttö.

Nousussa: shoppailu ja matkailu - yhdessä ja/tai erikseen -täsmäaseet apatian ehkäisyssä. (Pitkän aikavälin tilastoja ei toistaiseksi saatavilla.) Bubbling under: kirkasvalolamppu - koska niitä saa nykyään myös nätteinä.

Raportoin tuloksista.

Lopuksi sisällöllinen uudistus, päivän/viikon sitaatti. Hyviä, kuten kauniita, oivaltavia tai absurdeja jyviä ja akanoita voi mielellään lähettää Külttüürivastaavan arkistoihin viestintävälineillä. (Ylläpito toivoo pääsevänsä käsiksi myös A:n sitaattiarkistoihin.) Tänään kauneutta:


Jos ei saakaan itseään niskasta kiinni, voi sentään ottaa itseään kädestä kiinni.
- Eeva-Kaarina Aronen, HS Kuukausiliite 28.10.