Hyvät tavat kaunistavat :P

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että tästä välistä häipyi ylläpitäjän avustuksella yksi postaus bittiavaruuteen. Postauksien poistelu ei varmaankaan ole hyvän tavan mukaista. Toisaalta, eipä ollut postauskaan hyvän tavan mukainen. Eikä edes hauska. Joten mitäpä sitä säilyttelemään.

No niin! Että mitäpä sitä muuta. Olen miettinyt, että viimeisistä DocMartensseistani alkaa olla 10 vuotta aikaa. Viimeisen vuoden mittaan olen vähän hiplaillut punaisia maihareita kaupoissa. Että olisiko niiden aika taas.

Viimeisin Image kyllä liputtaa Lontoo/pop-muotijutussaan Docmartenssien puolesta. (Saman lehden mäkihyppy/afterski-muotijuttu on muuten aivan kipeän hauska. Vaikka muoti itse jaksaa usein naurattaa, miksi muotijutut naurattavat niin harvoin?)

Jatkan harkintaa.

Nuo naiset villakangastakeissaan

Ollut tässä hiukka kiireisiä aikoja.

Menin eilen Helssingin Stökmännille töiden jälkeen. Yhtäkkiä tunsin outoa yhteenkuuluvuutta edustamani sukupuolen aikuisia ihmisiä kohtaan: kun voi päättää, mitä tekee, kävelee kaikista paikoista juuri Stokkalle, valitsee ruokalusikallisen verran ihmeitälupaavaa uute/nanoliposoidi/whatever -silmänympärysvoidetta stressinpoistoon, kello puoli viisi, työpäivän jälkeen, Stockmannin kosmetiikkaosaston lämpimässä hehkussa. Villakangastakissa. Olalla nahkainen käsilaukku.

Hämmentävää. Tätäkö tää nyt on.

Täydensin elämystä shoppaamalla myös kuohuviinipullon.

Sitten menin kotiin, keitin kahvia, laitoin Pixiesin täysille ja somistin villakangastakin rintamerkillä, jossa lukee Rock.

(ps. Se Nuxen Sérum Nirvanesque® Contour Des Yeux on muuten tosi hyvä ja se on niinku tarkotettu just kun alkaa olla First Wrinkles ja Expression Lines. Nih.)

Humusuma


Viimeisen viikon aikana olen kirinyt lokakuun nautintoainevajetta kovaa tahtia kiinni. Turnauskestävyys on kyllä tästedeskin koetuksella aina 20:een joulukuuta saakka. Taitaa olla tähän mennessä buukatuin joulunalusaika ever.

Muistio viime päivistä (no se mitä muistan :P):
- Kävin ex-firman pikkujouluissa, perus-firman-pikkujoulusekoilua, kiitos Oopalle seurasta.
- Olin nykyisen työyhteisön jossain määrin juhlallisemmissa ja hurjasti isommissa pikkujouluissa. Tunnin sivistyneen lasi-kädessä -seisoskelun jälkeen tajusin että jumalauta, housut hajoo päälle. Ei ollut kuulkaa kauheen kiva tilanne. Tuliterät pöksyt! Sivu- ja sisäsaumat vaan hajos, polviin asti. Tänään meen raivoon Aleksi 13:n tädeille
- Sujautin housujen peitoksi mekon, jonka pikalähetti ystävällisesti toimitti suoraan alkuillan mitähänsitälaittaispäälle-prosessin hylättyjen pinosta. Juu no ajattelin että eiköhän kaikki tajuu et mä en siis kertakaikkiaan pysty pitää samaa asuu yli kahta tuntii, daah
- Jostain talon uumenista ja sivutoimipisteiden konttorien kätköistä oli kerääntynyt hirveä määrä tyyppejä, joita en ollut koskaan nähnytkään
- Päädyin myös Luxiin ekku kertaa. Mitähän siitä nyt sanois. Tyypeillä menee hyvin eikä ne pelkää näyttää sitä. Koska ne ovat sen arvoisia
- Vierailin Brysselissä. Blogini kahta lukijaa varmaan kiinnostaa enemmän paikallinen kuppilatarjonta kuin ne isot ja kiiltävät rakennukset siellä. No Goupil de Fol oli parhautta (kuvassa)
- Shoppasin vähän Lindtin suklaata, Tintti-kamaa ja sitten löysin myös Barpapapa-avaimenperän <3
- Ripsiväristä nyt kokeilussa Kanebon Silk-versio.

Jaa ja sitten marraskuu-yhteenveto:
- 0 lumilautailua
- 0 talviuintia
- 0 kirkasvalolamppua
- paljon suklaata
- liikaa punaviiniä

Ens marraskuussa sitten, uus yritys, ehkä.

Kyllä se siitä, ei se siitä, viis siitä.

"Kaikki eivät edes aikuistuttuaan oikein tunnu ymmärtävän, että jossain vaiheessa sitä nyt yksinkertaisesti vaan on liian vanha menemään kotiin itkemään ja kuuntelemaan Smithsiä."
Ylioppilaslehti 17.11.2006

Kyseinen kolumni huvitti suuresti tänään, koska ensinnäkin, olen täsmälleen samaa mieltä, ja kuitenkin, b) eilen päädyin pitkästä pitkästä aikaa ylimaallisen surkeuden tolaan, jossa haluan todellakin vain kuunnella Smithsiä ja märehtiä menneitä. Jossitella ja kyseenalaistaa valintojani. Ja kyllä, tämä liittyy allaolevan postauksen kohtaan yksi.

Surkeilu tai tunteilu vain sopii ylipäätään huonosti aikuisuuteen. Käytännössä esimerkiksi sellaisista syistä, että fiilistelylle ei ole aikaa ja että minkä tahansa työtehtävän suorittaminen on jokseenkin itsestäänselvästi helpompaa ihmiselle, joka ei vaikkapa melankolistele haikeana yökausia ja polttele ketjussa tupakkaa aamukolmelta.

Siksipä mahdollisiin fiilis-sektorin kuohuihin kannattaakin suhtautua asiaankuuluvalla viileydellä, kieltämisellä tai aina pätevällä sarkasmilla. Itselleen nauraminen on sitä paitsi sosiaalisesti aika paljon hyväksytympää ja siten kätevämpää kuin omalle surkeudelleen itkeminen. Ja toisaalta, pillityssession jälkeen näyttää kauhealta ja olo on kahta hirveämpi. 'Itkeminen helpottaa' on siis niiin epätosi lauseke, puppulause ajalta ennen puppulausegeneraattoria!

Mutta jos teidän kuitenkin joskus täytyy kärsiä ikiteiniangstista ja itkeä viisi tuntia putkeen vanhaa suhdettanne, Avène Eau Thermale -kasvovesi auttaa turvotuksen ja talouspaperin raastamaan hipiäänne jumalaisen rauhoittavasti välittömästi ja oitis.