Aikuispiste

2011-05-26T19:15:00.000+03:00

30-jotain!

Pojat epäilivät, että tytöistä tulee aina mietteliäitä vuosipäivinään. Enpä tiedä, itse päivänä ei tullut, päivä oli kiva. Joku luku elämässä muuttuu, ikä, paino, palkka, asuntolaina, kaikenlaisia numeroita on. Numeroita vain.

Silti: 34. Onhan se, luku. Suhteellinen luku.
Saattaa olla että liikutaan niillä rajoilla jolloin aikuistumisepisodi on ohitettu ja vain vanhetaan.

On asioita, jotka tulevat helpommiksi mitä enemmän lukuja on taulussa, ja sitten on asioita jotka eivät juurikaan muutu.
Asioita jotka muuttuvat:

1)Peilistä katsoo joka päivä takaisin entistä hyväksyttävämpi tyyppi. Kyse voi olla myös välinpitämättömyydestä. Lopputuleman kannalta se on ihan sama: on joku, ei kovin ilmeinen, taitekohta jossa voi alkaa olla aika rauhassa itsensä kanssa. Ehkä on ollut riittävästi ihmisiä jotka pitävät.
2)Elämä tapahtuu työ- eikä vapaa-ajalla.
3)Mahdollisuudet hupenevat, ja se on ihan tosi ok. Jestas miten raskasta oli vielä silloin kun kaikki tiet olivat avoimia, kaikki oli mahdollista! Kaikki oli vain itsestä kiinni! Kun tosiasiassa ihmiset päätyvät, melko sattumanvaraisesti, kuka mihinkin, kuka kenenkin kanssa. Kaikki on ihan helvetin paljon helpompaa kun ei tarvitse käyttää hereilläoloajastaan valtaosaa identiteettipohdintoihin.
4)Nousuhumalassa on kivempaa ja
5)Laskuhumalassa vähemmän kauheaa kuin nuorena.

Asioita jotka ei muutu:
1) Jos ei ole siisti ihminen, niin ei sitten ole.
2) Sydänsurut musertaa, aina ja
3) Uudelle ihmiselle antautuminen on aina yhtä vaikeaa.
Eroaminen on edelleen yhtä hirvittävää kuin 16-vuotiaana. Itkee poski eteisen lattiaa vasten ja sitä rataa. Enää se ei horjuta kaikkia perustoja kuten ennen, mutta lyö epämääräisille saikuille edelleen.
Ja toisaalta kai se on elossaolemisen merkki, kuten eräs ystävättäreni sanoi.
Ja kaikkien pettymysten, menetysten ja seikkailujen myötä voi, ehkä, seisahtaa jonkun kanssa jonka kosketus rintakehällä rauhoittaa; on niitä jotka pitävät samasta musiikista, asuvat lähellä ja äänestävät samaa puoluetta. Pariskunnan on järkevää polttaa samanmerkkisiä savukkeita ja käyttää samoja yhdenkoon mustia sukkia.

2009-03-10T07:38:00.002+02:00

Etsin sielunkumppania

Juuri tänään pohdiskelin sellaista, että miten tuomittavaa on sopia treffit ostamalleen asunnolle, joka nyt sattuu olemaan remontin kourissa ja sellaisen miehen kanssa, joka nyt sattuu näyttämään voimakkaalta ja miehekkäältä? *)

"31-vuotias menevä ja kekseliäs sinkkunainen etsii hauskaa, luovaa ja itsellistä sielunkumppania. Ps. Omistathan lekan.?"

*) Mut jos tekstiviestissä lukee selvästi "jos se on ainoa mahd tavata sut :-)", niin jos on, niin kai sit jo toka treffeillä voi niinku uskaltaa kutsua sen kotiinsa.

Ai niin, onkohan sillä pakettiauto?

2009-01-21T22:58:00.003+02:00

Sattumalta

Aikuispiste hiihtää normaaliin tapaan noin neljä vuotta edellä muita, yyberinteraktiollisia sosiaalisia kansalaismeedioita. Eli: ekku meemi ikinä. Norpan syy.

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

- Laskin juuri siivoillessani, että kaapissani on kuusi jakkua ja kahdeksat korkokengät. Siis käyttövaatekaapissani, mikä tarkoittaa vähintään semi-heavy-rotaatiossa olevia asusteita. Ja Kalle on nykyään kiva mesta.

- Olen soittanut rumpuja ilman paitaa. Rumpujen soittaminen ilman paitaa on parasta.

- Olin viime vuonna golfkentällä. Kahdesti.

- Muutin viime vuonna kolmesti. Viimeksi (11. kerran elämässäni) pienimmän mahdollisen postinumeron alueelle. Elämäni aikana olen asustellut Yhteislaidun, Kauriala, Kankaantaka, Kallio, Arabia, Punavuori, Herttoniemenranta, Vallila, Hermanni ja Kamppi -nimisillä alueilla. Tänään neuvottelin asuntolainasta. Todennäköisesti jämähdän jonnekin pikkukaksioon ja havahdun siihen, että olen 40-vuotias sinkkunainen, joka harrastaa sisustamista ja jolla on kaksi kissaa, ja ettei se hauska mainosalan tyyppi koskaan tullutkaan noutamaan mua valkoisella Vespalla.

- Tästä suivaantuneena, olen ajatellut mennä tänä vuonna naimisiin. En usko avioliittoon, mutta uskon polttareihin.

- Käyn nykyään spinningissä, koska 31-vuotiaan Helsingin keskustassa asuvan sinkkunaisen kuuluu käydä spinningissä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä, etenkään seitsemältä aamulla, ja etenkään niin paskan musiikin tahtiin.

No niin Noora, mä vastasin sun meemiin. En jaksa nyt haastaa ketään, koska olen niin epäsosiaalinen.

2008-09-16T09:12:00.002+03:00

Kuulkaas jätkät/äijät/gentlemannit

Julmuuden huipentuma! Juuri kun sitä on oppinut oikean elekielen vastineeksi Tytöttelyyn (leuka pystyyn, hartiat taakse, jäätävä katse) ja Teitittelyyn (alistunut hymy) (itke ikääsi vasta kotona ja boikotoi Stokkan Herkkua), törmää Leidittelyyn.

Leidi. Minä? Leidi ja meitsi samassa lauseessa?

Tytöttely on sittenkin pienempi paha; hyvin, hyvin paljon pienempi paha.

2008-08-20T09:16:00.001+03:00

’Seen live’

Parkano, Blondie, Pori, Popeda, Barcelona, Paloheinä Golf. Pikku-Vallila, Backstage, Paimion Hesburger. Tampere, Tuuri, Turku. Kaarle XII, Kesäterassi Kanuuna, Karhupuisto, Kohu -63. Valkeakoski, Vallilan tango, Veljekset Keskinen. Ysin ratikka, Rymy-Eetu, Interpol, Olavi Uusivirta..

=Ehkä hienoin kesä ikinä.

2008-07-12T12:19:00.002+03:00

Just for you, part II

Ja vielä, pari päivää myöhemmin, lisää samaistuttavia lauluja:

1. I Don't Need a Man The Pussycat Dolls
2. Om Du Var Här Kent
3. En Man Du Tyckte Om Bo Kaspers Orkester
4. When You Were Young The Killers
5. Summer Wine (Single Edit) Ville Valo & Natalia Avelon

JA:

6. Rehab Amy Winehouse

Mystistä, hämmentävää ja epäilyttävää! Miten se voikin tietää! Eikä toi voi perustua pelkkiin ostoksiini (tai musiikkimakuuni; jos nyt kerran sortuu satunnaisshoppailemaan vähän Beyoncéa, pitääks ikuisesti kiusata..) (ja hei, Ville Valo? Why?)

Joko iTunes on huikeesti älykkäämpi kuin oletinkaan, tai sitten suurin osa kaikista maailman poplauluista vain kertoo eroista, epäonnisista rakkauksista ja aikuistumisen vaikeudesta, tai sitten minä löydän liian innokkaasti merkityksiä sieltäkin missä niitä ei ole.

2008-07-10T22:54:00.004+03:00

KViTMS:sta

Jestas. iTunes Music Store suosittelee vain minulle:

1. Play Dead Björk
2. Run Snow Patrol
3. Forever Young Alphaville
4. Aikuinen nainen Paula Koivuniemi
5. Levottomat jalat Hassisen kone

Mihin enää tarvitsen horoskooppia?

2008-06-10T00:07:00.003+03:00

Se pieni ero

Hei-hei, kaikki te jotka olette kiristelleet lisää Aikuispisteitä. Pahoittelen taukoa, enkä lupaa parantaa tapojani. Tauko johtui paitsi perus-yleisistä syistä, myös eriytyneimmistä syistä. Niistä yhdestä tässä nyt hieman lisätietoja.

Kuten ehkä aiemminkin on tullut ilmi, joulu ei koskaan ole ollut suosikkijuhliani. Viimeksi suoritetun joulun yhteen yllätyspakettiin käärittiin myös ns. aineeton lahja AvoEro. Kivempiakin lahjoja on tullut saatua (esim. kossupullo).

Eroaminenhan on raskasta. Pelkkä muuttaminen on arsesta. Eromuuttaminen on kaikkein viimeisintä toimintaa. Mutta haa! Nyt kun puolisen vuotta alkaa olla kulunut, voin jo mainiosti kirjoittaa selviytymistarinan, siis myös käytännön sellaisen - henkisesti kaikki on ollut lopulta kovin helppoa.

Tämä siis lohdullisiksi sanoiksi teille, jotka ehkä joskus olette samassa tilanteessa: Kyllä kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyi. Järjestyi majoitus, sitten asunto ja vielä sittemmin toinen. Järjestyi pää ystävien kanssa. Järjestyi kiintoisa työ, joka pitää kiireisenä. Järjestyi seuraakin.

Tästä erityistä kunniaa paitsi ystäville yleisesti, ja siskolle joka jaksoi pakata astiat järkevästi, niille ystäville joilta sain joululahjaksi elämäntaito-opuksen. Meitsihän ei varsinaisesti kuulu ko. kirjallisuusgenren ykkösasiakassegmenttiin (ja sen kyllä huomaa), mutta kyseistä opusta voin suositella, ei, määrätä kaikille eroaville. Ilman tätä kaikki olisi ollut paljon hankalampaa, tai ainakin vähemmän hauskaa.

Ja nyt sitten. Vapaana on viihtyisää. Nukun paremmin. Häntä (vai meitä?) itkin kaksi kertaa; jos itken, itken aivan muita ihmisiä, tai väsyneisyyttäni. Nauran mieluummin.

Kaikki on ollut opettavaista. Kuten esimerkiksi: kokoomuslaiset insinöörit pysytelkööt loitolla. Ja että suhteella ei voi olla tulevaisuutta, jos hän kuuntelee paskaa musiikkia. Tytöt, uskokaa: Suhteella ei ole tulevaisuutta, jos hän kuuntelee paskaa musiikkia. Tämän kanssa ei kannata hakata päätä seinään. Ja sinä siellä! Jos siellä nyt joku kuuntelee Aerosmithiä sinun kotonasi, mieti nyt hei oikeesti.

2007-12-14T09:55:00.000+02:00

Elämästä puolet on hauskaa

Päivän kysymys: kummalle naurais enemmän - sille, että superministeriö on ristitty Temmiksi (kas kun ei Jormaksi) vai sille, että joku saattaa maksaa Celine Dionin keikkalipuista 109-199 euroa (siis_Celine_Dionin)?

2007-11-23T14:31:00.000+02:00

Toisaalta

Välillä ohimeneviä hetkiä, jolloin epäilee tulleensa vanhaksi.

Kuten eilen, kun kymmentuntisen työpäivän jälkeen värjöttelee sporapysäkillä jäätävän tihkun pyrkiessä takinkauluksesta sisään, korkokengät hiertää, verensokeri alhaalla, hansikkaat hukassa - eikä 3beetä kuulu.

Havaitessaan sitten viivästyksen syyn huomaa ensireaktionaan ajattelevansa, että pirun hipit, mun pitäis ehtiä kokoukseen josta olen jo valmiiksi myöhässä.

Salamannopeasti havaitsee myös oman ajatuksensa absurdiuden, hymyilee sateessa itselleen ja ohikulkeville aktivisteille, kannattaa ajatusta mutta itse hyppää silti mieluummin lämpimään ratikkaan.

Kun ne kengätkin hiersi.

"Isä, Yrjö Katainen kertoo, että lapsena Jyrki itki veroja."
- Heikki Haapavaara artikkelissaan Jyrki Kataisesta, Kauppalehti Optio 22.11.

2007-09-28T10:58:00.000+03:00

Me niinku kasvettiin eri suuntiin

Koska kärsin tällä hetkellä paitsi perus parisuhde-, ikä- ja urakriisistä, myös blogikriisistä, kerron nyt ystävättären elämästä (ei niin, etteikö mullekin tapahtuisi kaikenlaista ja välillä liikaakin) koska tarina on aivan liian herkullinen jätettäväksi vain keittiönseinieni sisäpuolelle.

Kuten ehkä aiemminkin on todettu, noin-kolmenkymppisten viikonloppuviettoihin kuuluu usein ystävien ja tuttavien naimisiinmenojuhlallisuuksia. (Joillakin jopa omia naimisiinmenojuhlallisuuksia, mutta mitäpä minä niistä tietäisin.) Kyseisiin juhlallisuuksiin liittyy usein paitsi mitäsitälaittaispäälle -stressiä, kaahailua ympäri Suomea ja toisinaan maailmaakin, "rakkaus häät juhla runo" -googlailua ja sangen suurta rahanmenoa, myös ja tietenkin polttarit.

Ystävättären polttarikokemukseen ei sinänsä liittynyt mitään suurta rakenteellista ongelmaa tai valtavia tragedioita. Hykerryttävää tarinassa oli kuitenkin se, miten eriytyneitä voivat elämäntavat ja -tyylit olla jo kolmekymppisenä. Taiteilijahippi-friiteatteriohjaaja-luovan köyhälistön edustaja-ystävätär paiskataan keskelle lapsuudenystävänsä polttareita, joissa uuskonservatismin nousun elävät esimerkit, burberry(!)tikkitakkiset(!!) helmikorvakoru(!!!)typsyt, kirjaavat maailmankatsomuksekseen Aikuiset ystäväni(!!!!) -kirjaan "kristillis-porvarillinen"(!!!!11!!). JA, koska polttareissa kuuluu tehdä "jotain villiä", lähdetään hotellivantaaseen, huuuuh, koska siellä on "juntteja". Siis VAU, ihkaeläviä juntteja!

(No okei, enhän mäkään nyt hotellivantaaseen mene huvikseni koska siellä on juntteja, mutta en mä toisaalta mene studio 51:een tai onnelaankaan, koska niissä vasta juntteja onkin.) (Ja sitä paitsi, olen mä kerran hotellivantaassa ollut. Kotimatkalla oksensin lähijunaan, joten ei nyt ihan tähtihetkiin elämässäni kuulunut se reissu. Syytän bacardia, joka ei ole ihmisten juomaa, mutta joka tuntui luontevalta valinnalta siinä kontekstissa.)

Tarinan opetus? Luokkatietoisuus ei ole kuollut.

2007-09-12T13:14:00.000+03:00

Kun valokynä ei riitä...

Seuraava askel, siskot, on nimeltään Clinique All about eyes concealer.

Kyllä se kesäloma sieltä kohta koittaa.

"Jos lopettaa juomisen, naimisen ja tupakoinnin, ei elä yhtään pidempään, se vain tuntuu siltä." - Jarno Tuliara, HS mielipide 12.9.2007

2007-08-19T21:27:00.000+03:00

"En ole pettynyt idealisti, vaan iloinen pessimisti."

Sellaista vaan, että nuorempana sitä ihailee rohkeutta ja vanhetessaan vilpittömyyttä.

Ja sellaista, että elämäni kallein huonekaluostos on roskis, jossa hinnastaan huolimatta ei ole esimerkiksi sisäänrakennettua jätepuristinta tai mitään.

AIKUINEN - Naisen sananselitys

Nainen, joka nostaa lipun salkoon, ajaa tandemilla ja katsoo autiota hiekkarantaa.

AIKUINEN - Miehen sananselitys

Mies, jota alkoholista voimaantuneen aikuisen naisen karaoke-esitys ei haittaa.

-Kaarina Hazard & Olli Löytty: Tää on taas tätä. Parisuhteen sanakirja

2007-07-10T10:18:00.000+03:00

Keskustelua salaojista ja keittiötasoista

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että illanvietoissa, juhlissa tai niissä avioitumisen vuoksi järjestettävissä tapahtumissa, joissa joukko entuudestaan tuntemattomia ihmisiä kokoontuu, abaut-kolmekymppisten pöydissä puhutaan hämmentävässä määrin talojen perustuksista, keittiöiden pintamateriaaleista, moottoroiduista vuoteista ja sen sellaisista. Eikä tämä edes ole sukupuolisidonnainen aihe, ei: kolmekymppinen ruutupaitainsinöörismies saattaa silmät hehkuen fiilistellä marmoripinnan kiiltoa ja hento nainen kertoa vesieristyksistä niin, kuin olisi ikänsä vedellyt kaakeleita kylpyhuoneisiin. Onko sisustus ja rakentaminen siis syrjäyttänyt smalltalk-aiheena perinteiset matkailun, duunioloista valittamisen ja lapset?

Onneksi nyt voin täysimääräisesti osallistua keskusteluihin. Asiaankuuluvasti remontin tai rakentamisen hankaluudesta ja vastoinkäymisistä kuuluu raportoida mieluusti päivittelevään sävyyn, reilusti liioitellen. Urakoitsija ei koskaan ilmestynyt paikalle ja oli kännissä koko ajan. Ainakin puoli vuotta keitettiin kahvit vessanpönttövedestä. Putkimies kiersi 4 viikon odottamisen jälkeen yhden ruuvin paikoilleen ja laskutti 300 euroa. Remontti-niminen projekti onkin luonteva jatkumo naimisiinmeno- ja lastenhankkimisprojekteille; turvallista extremeä, konttorirottien itsensätoteuttamista. Ja jonka päätteeksi hyvällä onnella lehden kuvaaja ottaa kiiltävän aukeamakuvan keittiöstä, joka avartui olohuoneeseen onnistuneilla värivalinnoilla ja toimittaja raportoi kuinka emäntä tykkää laittaa ruokaa ja isäntä nikkaroida.

Maalasin muuten äsken ikkunasyvennyksen. Liuotinohenteiset maalit vaan sou ovat parempia kuin vesiohenteiset.
Niin ja ehkä jo ensi viikolla pääsemme kotona vessaan ja isäntä kokkaamaan.

Edellisen merkinnän jälkeen on myös tapahtunut sellaisia asioita, että toverit, rakkaat ja rakkaat toverit järjestivät yllätysjuhlat syntymäpäiväni iltana; sain extrakierroksen Helsinkipyörässä, kummallisia lahjoja ja tämä tapahtuma, jos joku oli myös hyväksyttävä (ellei ainoa hyvä) syy tälle. Heh. Onneksi itsensä nolaamisen taito vain kehittyy vanhenemisen myötä. Kiitos paljon kaikille teille.

Kävin myös Ruissalon roktapahtumassa. Jennat ovat nykyään festari-iässä.

Välillä sitä myös saa joitain haaveita toteutettua. Kävin lomalla Venetsian biennaalissa, jonne olen halunnut niin kauan kuin osaan muistaa. Sieltä myös yo. kuva Dmitry Gutovin teoksen palasesta.

2007-05-22T09:23:00.000+03:00

Aikuisuus on vaihe ihmisen elämässä

...kertoo Wikipedia. Tänään, kun heräsin, niin en enää ollutkaan parikymppinen.

Mutta voi, ei tunnu yhtään aikuisemmalta. En vaihtanut radio helsinkiä iskelmäkanavaan enkä tuntenut halua muuttaa mäntsäläläiseen talopakettiin. Poskessakin on kipeä finninalku.

Ehkä se tästä, kuitenkin. Ehkä alan käydä konserteissa enkä keikoilla. Tilaankin 12 centtii kuivaa valkoviiniä enkä yks pithkää. Alan päivitellä huonokäytöksistä nuorisoa (hätistän ne ehkä sporassa mun ostoskassien tieltä) ja opin jollain mystisellä tavalla käyttämään luomiväriä.

Muutoin aion viettää merkkipäiväni melko aikuismaisesti, töissä.

2007-05-09T21:21:00.000+03:00

Antikaikki ilahduttaa aina

Pyörähdin eilen Masters of Artsin avajaisissa. Pikaisella silmäyksellä (kuuma ja painavahkot kirjaostokset) valokuvista löytyi kiehtovimpia teoksia. Pidin erityisesti Tatu Hiltusen ja Sami Perttilän jäte- ja romuestetiikasta. Toimii aina. Menkää sinne.

Hauskin osuus löytyi kuitenkin 9.kerroksen valokuvauksen opiskelijoiden anti-MoA-henkisestä myyntinäyttelystä. Ikean pieniin vitriinikehyksiin asetellut teokset - tyylipuhtaimmilaan iKean lyijykynä asetettuna iKean kehykseen - myytiin nimettöminä viiden euron hintaan. Tämä pieni piikikkyys vetosi allekirjoittaneeseen. Taide todellakin kuuluu kaikille.

Valitsin kuvan (melkein kallistuin siihen lyijykynään) jossa on piippu ja lehmä ja jokseenkin ukrainalainen tunnelma. Itse näin siinä häivähdyksen sosialistista romantiikkaa, johon taideopiskelija kehotti huomiomaan piippua pystyssä pitävät köydet. Seurueeseen liittynyt kauppatieteilijä näki fallossymbolin. Ilta oli mukava, rannan kuppilassa oli yllätyslivemusiikkia eikä bitter ollut liian kitkerää.

Muita kuulumisia: poistumme ihan pian täältä säilömöstä raitiovaunulinjojen äärelle. Uuden kodin kaikista ikkunoista näkyy puu ja puut ovat lehmuksia ja isoja. Täytän kohta kolmekymmentä enkä ole ehtinyt järjestämään juhlia. Huomasin omistavani beigen vaatteen. Neuleen. (Ostin sen kultaisena mutta kyllä se on beige.) Ensi jouluksi pyytänen helmikorvakorut lahjaksi.

2007-04-18T22:30:00.000+03:00

Päivän sitaatti

The Whon versionhan kaikki tunsivatkin? (Eikö?)

2007-04-10T15:14:00.000+03:00

Jakkupuku vs. maihinnousukengät

Jännittävä ja tasaväkinen kamppailu päättyi tässä kuussa Dr. Martenssien niukkaan voittoon.

Niillä on hyvä kävellä.

Aion kyllä investoida jakkupukuunkin vielä ennen syntymäpäivääni, koska ajatuksessa on jotain oudon hauskaa. Olen jo pyytänyt konsultointiapua ja personal treinausta jakkupukukokeneemmalta ystävättäreltä. Tähänastiset shoppailuyritykseni kun ovat kaatuneet lievään pahoinvointiin. Rimakauhua?

Kiitos muuten työpaikkavinkeistä. Onnekseni kuitenkin jatkan entisessä työpaikassani, uusilla kuvioilla. Työsopimuksessa esiintyy vuosiluku 2011. Tuntuu oikein mukavalta. (Vuonna 2011 olen muuten 34-vuotias, mutta ei nyt mietitä sitä.)

2007-03-28T20:57:00.000+03:00

Se aika vuodesta

2007-03-26T09:19:00.000+03:00

Onneksi olen muodikas

"Tänä vuonna muotia on oma aika, rentous, läheiset ihmiset, lukeminen, hiljaisuus, pako kiireestä - elämä omilla ehdoilla."

Marja Aarnipuro Jadessa 2/2007

Vaikka viime viikko olikin kokolailla ikävä ja tympeä, jotain hyvää: Minulta kysyttiin paperit K18-paikassa! Whooo! Tämä alkaa olla todella harvinaista herkkua. The Silmänympärysvoiteen todistettu teho?

Muuten olen viettänyt kauheen trendikkään viikon: siis lähinnä lepäillyt ja kuitannut univelkoja. Valmistautunut tyttöjen lukupiiriin. Käynyt Kom-teatterissa pohjanmaanostalgoimassa. Selaillut ystävättäreltä saatua naistenlehtipinoa hämmentyneenä. Saanut taas hääkutsun. Yrittänyt löytää gradumotivaation.

Niin, ja miettinyt, että vaikka oma aika on ihan kiva juttu, oma raha ois kans aika p0p. Ideoita työpaikoista otetaan siis vastaan.

2007-03-14T10:46:00.000+02:00

Itsestäänselvyyksistä

Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, että koti, uskonto, isänmaa ei ole koskaan kuulunut käytetyimpiin slouganeihini.

Isänmaallisuus assosioituu mielessäni vähän liian moneen negatiiviseen asiaan. (No esim. Pönötys. Kunniamerkit. Patriootit. Lippulaulu. Teennäisyys. Vaivaantuneisuus. Pilottirotsi. Tosikot. Ala-asteen jokaitsenäisyyspäiväinen ainekirjoitus: "Minun Suomeni tmv", joissa aina kuului esittää tietyt kliseet.)

Nyt kuitenkin täytyy tunnustaa, että liikutuin Kuukausiliitteen Oi maamme-postimerkkikilpailun kuvista. (Säälittävää, eikö totta.) Lähinnä siksi, että kansalaisten albumeista koostetussa otoksessa voi nähdä, miten paljon onkaan viimeisten 50 vuoden aikana tapahtunut. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.

Olen fiilistellyt myös Ilkka Taipaleen toimittaman 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta -kirjan parissa. Kirjan esittelemät asiat pitäisi oikeastaan painaa turistipostikortteihin ja kuvata Euroviisujen väliklippeihin. Tässä on niitä asioita, joista minä olen Suomessa ylpeä. Siis onhan mäkihyppy, Koli, Nokia ja Aalto-vaasikin ihan kivoja, mutta välillä jotain suomalaisen kulttuurin tai suomalaisuuden olemuksesta voisi etsiä sellaisistakin asioista kuin maksuton kouluruokailu, äitiyspakkaus ja jokamiehenoikeus.

Niin että on asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä vaikka ne ovat monesti ainutlaatuisia. Tarina olisi voinut mennä toisinkin.

2007-03-12T15:47:00.000+02:00

Hyvät tavat kaunistavat :P

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että tästä välistä häipyi ylläpitäjän avustuksella yksi postaus bittiavaruuteen. Postauksien poistelu ei varmaankaan ole hyvän tavan mukaista. Toisaalta, eipä ollut postauskaan hyvän tavan mukainen. Eikä edes hauska. Joten mitäpä sitä säilyttelemään.

No niin! Että mitäpä sitä muuta. Olen miettinyt, että viimeisistä DocMartensseistani alkaa olla 10 vuotta aikaa. Viimeisen vuoden mittaan olen vähän hiplaillut punaisia maihareita kaupoissa. Että olisiko niiden aika taas.

Viimeisin Image kyllä liputtaa Lontoo/pop-muotijutussaan Docmartenssien puolesta. (Saman lehden mäkihyppy/afterski-muotijuttu on muuten aivan kipeän hauska. Vaikka muoti itse jaksaa usein naurattaa, miksi muotijutut naurattavat niin harvoin?)

Jatkan harkintaa.

2007-03-02T16:19:00.000+02:00

V-sanan ja P-sanan välttely alkaa olla hankalaa

"Joskus olin siis kylmä, kyyninen ja vihainen nuori — mutta katso, sitten löysin urheilun ja sosialidemokratian!"

Iisakki Kiemunki kotisivuillaan

2007-02-25T09:09:00.000+02:00

3 viikkoa

Huomenta. Sellainen huomio blogin alkuperäiseen teemaan liittyvistä asioista, että ellei ihminen mitenkään pysty käyttämään kananmunien viipaloimiseen tarkoitettua metallista leikkuria soittamatta sillä ensin, peli ei liene menetetty.

Milloin pidettiin ensimmäiset kommunistiset vaalit? Silloin kun Jumala näytti Eevan Aatamille ja sanoi: "No niin, valitsepa vaimosi".

Markku Jokisipilä blogimerkinnässään Kommunismin hauskuudesta 13.2.2007

2007-02-22T11:19:00.000+02:00

Hiihtoloma, jonka aikana oikeasti hiihdetään

..Kyllä, luitte oikein. Lomapaikasta, ystävien mökiltä löytyi hienot, leveät puusukset mallia Yleis 11 remmisiteillä sekä nostalgiset bambusauvat, tai -porkat, kuten sieltä mistä minoon kotoosin oli tapana sanoa.

Tuolla varustuksella jäällä retkeily auringon paistaessa, saunan ja avannon (no, kuohuviinin kans) odottaessa oli sen tyyppinen kokemus, että kaikkien lapsuus- ja nuoruusaikojen kilpailuvietin ja verenmaun sävyttämien hiihtotraumojen kuoppaaminen alkoi näyttää mahdolliselta.

Muutama lautailupäivä, riittoisasti unta, takkatulta, monta erää Mastermindia, uutispimento, internetpaitsio. Loisto lomaresepti, suosittelen lämpimästi.

Päivän sitaatiksi paikallista viisautta:

"Seinäjoen näyttävä mukanaolo Lontoon Aalto-näyttelyssä on hurjaa pr:ää pienelle maaseutukaupungille. Jos turistivirrat Seinäjoelle tästä syystä lisääntyvät, on oltava tarkkana. Kamerakaulaiset katsojat on kuljetettava suoraan Aalto-keskukseen ja samaa tietä pois, kulkematta muun kaupungin kautta."
Tero Hautamäki Ilkassa 22.2.07

(Kieltämättä on vaikea ajatella, että Seinäjoen keskusta "huokuisi humanismia ja sivistystä itsensä ulkopuolelle.")

2007-02-13T12:52:00.000+02:00

Nuo naiset villakangastakeissaan

Ollut tässä hiukka kiireisiä aikoja.

Menin eilen Helssingin Stökmännille töiden jälkeen. Yhtäkkiä tunsin outoa yhteenkuuluvuutta edustamani sukupuolen aikuisia ihmisiä kohtaan: kun voi päättää, mitä tekee, kävelee kaikista paikoista juuri Stokkalle, valitsee ruokalusikallisen verran ihmeitälupaavaa uute/nanoliposoidi/whatever -silmänympärysvoidetta stressinpoistoon, kello puoli viisi, työpäivän jälkeen, Stockmannin kosmetiikkaosaston lämpimässä hehkussa. Villakangastakissa. Olalla nahkainen käsilaukku.

Hämmentävää. Tätäkö tää nyt on.

Täydensin elämystä shoppaamalla myös kuohuviinipullon.

Sitten menin kotiin, keitin kahvia, laitoin Pixiesin täysille ja somistin villakangastakin rintamerkillä, jossa lukee Rock.

(ps. Se Nuxen Sérum Nirvanesque® Contour Des Yeux on muuten tosi hyvä ja se on niinku tarkotettu just kun alkaa olla First Wrinkles ja Expression Lines. Nih.)

2007-02-08T08:48:00.000+02:00

Tavallinen päivä

Kävin eilen fanittamassa Matti Johannes Koivua. Uudella Kovat piipussa -levyllä on vihdoinkin keikoilla kuultu 'Kiitokset' -kappale, joka kertoo hämeenlinnalaisen Valtion pukutehtaan lopettamisesta:

Kiitokset kaikille
me muutamme
toiselle maanosalle

Aamulla sitten juo kahvia, kuuntelee uutta levyä ja lukee päivän hesarista että taas yksi tappiolle painunut yhtiö lopettaa suurimman osan Suomen työpaikoistaan. Niin.

No tällasta mietin tänään. Ja kyllä mä sit semmostakin olen ehtinyt miettiä että leikkaisko tukan ihan lyhyeksi vai ei.

Päivän sitaatti ihan vain loppukevennykseksi:
"Toimittaja, joka sanoo menevänsä Susanin kirjan julkistustilanteeseen tarkkailemaan ajankohtaista mediailmiötä alkaa olla yhtä uskottava kuin nuorukainen, joka sanoo käyvänsä pornoelokuvissa oppiakseen saksaa."
- Saska Snellman, HS 8.2.

2007-01-23T14:12:00.000+02:00
Patalaput kuuluvat keittiöön

Tänään ajattelin kirjoittaa rakenteilla olevien asunto-osakeyhtiöiden hilpeistä nimistä (Meriheinä, Gerbera, Ketokaunokki etc. - ehkä suosikkina kuitenkin Navethalia), jotka ohjaavat ajatukset ennemminkin Lumenen luomivärisävyihin kuin Espoon ja Vantaan pellonreunoille rakennettaviin, ylihintaisiin gyproc-merbau-ihmissäilömöihin, mutta sitten ymmärsin, että tasavallassa on tärkeämpiäkin asioita, nimittäin a) tissit ja b) Susannan tissit.

Toistaiseksi ei ole yksimielisyyttä siitä, kenelle tissit lopulta kuuluvat. Susannan mielestä tissit kuuluvat naiselle. Muiden julkkisäitien (IS 23.1.) mukaan tissit kuuluvat lapsille. Joidenkin soraäänien mukaan tissit taas kuuluisivat miehille.

Tämän ongelman rinnalla moni muu maailman epäkohta tuntuukin taas hieman siedettävämmältä.

2007-01-16T08:50:00.000+02:00
Siis mitä oli ennen iPodia?

HS uutisoi tänään nuorten asenteista laittomaan verkosta lataamiseen sekä esittelee Steven Levyn kirjoittaman kirjan iPodin historiasta. (Tähän on siis tultu: historiaa viime kuudesta vuodesta - 1st gen. iPodhan ilmestyi vuonna 2001.)

Kenellekään ei liene yllätys, että vertaisverkkoliikenne on vuoden 2006 alussa voimaantulleesta tekijänoikeuslaista huolimatta ennallaan eikä varsinkaan paljon tietokoneita käyttävien nuorten asenteissakaan ole tapahtunut merkittävää muutosta.

Jossain määrin tämä on tottumiskysymys. Mitä suuremmassa määrin myös osaamiskysymys. Ämpäriajan lapset tottuivat jo ilmaiseen poppiin ja leffoihin. Mikä lienisi riittävä pelote, tai ennemminkin houkute tai kannuste siihen, että näistä bittivirroista alettaisiin suuressa mittakaavassa maksamaan?

Minä taas olen sen verran vanha ja antinörtti, että olen tottunut ostamaan tai lainaamaan poppini valmiiksi määriteltyinä kokonaisuuksina elikäs albumeina. En osaa warettaa, enkä ajatellut opetellakaan. Suurimmasta osasta iTunesin kirjastoa olen itse jotain joskus maksanut. Osa on lainalevyistä ripattu. Osa lahjaksi saatu.

Stephen Levyn mukaan musiikin kuluttamisessa on tavallaan palattu 50 vuoden takaiseen aikaan, jolloin keskeisin äänitteen muoto oli single. Tämä on varmasti totta. Itsekin olen viimeisen reilun vuoden aikana tottunut vinguttamaan Visaa iTMS:ssa lähes viikottain, ja yleensä valintani silloin kohdistuu yksittäisiin kappaleisiin. 30 sekunnin näytteen perusteella teen päätöksen siitä, onko tämä kappale 99 senttini arvoinen. Hiomattomat timantit eivät tällä metodilla koskaan päädykään kuunteluun. Toisaalta symppaankin albumeja artistin valitsemina, yleensä noin 10 kappaleen tarinoina, epätasaisinakin kokonaisuuksina, joista on kronologisesti kuuntelemalla mahdollista havaita jonkinlaiset kehittymisen kaaret, ja osa musiikista vain täytyy omistaa alkuperäisinä kokonaisuuksina.

Cd-levyjä en kaipaa takaisin. Vievät liikaa tilaa. Sen sijaan välillä huomaan kaipaavani vinyylin soundia. Esimerkiksi CMX:n Musiikin ystävälliset kasvot -biisi ei kerta kaikkiaan tunnu oikealta Cloaca Maximalta löytyvänä, vuoden 1997 versiona. Eilen sama efekti tuli yhdestä teiniaikojen suosikistani Jethro Tullista, jota shoppasin Levyalesta. Huippubiisi Aqualung oli kauhea pettymys kliinisenä, siivottuna, remasteroituna cd+Genelec-versiona. Osa musiikista soi lähtemättömästi mielessäni ensimmäisten stereoitteni sietokyvyn ylärajoilla soitettuna, rätisevänä ja hieman huojuvana LP-levynä.

Vinyyliromantisointi on todennäköisesti vastareaktio iPodin riemastuttavalle, ihanalle, jne. ylisanaiselle kätevyydelle ja helppoudelle. Kun kätevyydestä ja taskukoon musiikista on tullut arkipäivää, vinyylin hankaluus, haavoittuvuus ja shuffle-toiminnon mahdottomuus näyttäytyykin pyhäpäivänä, luksuksena.

2007-01-10T10:42:00.000+02:00
Rauhaa, rakkautta ja ..pekonia

Terveisiä sohvan uumenista. Eilen päähän, jalkoihin ja kroppaan uiskenteli ruumiinlämpöä kohottava särkiparvi. Tänään asentelenkin siis viruksentorjuntaohjelmia ja tapan särkiä buranalla. Oiva päivä penkoa sekä intterwepin että digiboksin uumenia. Ensinnäkin sain vihdoin aikaiseksi asentaa Firefoxin kakkosselaimeksi. Safari ja Blogger kun ei vissiin ihan sataprosenttisesti diggaa toisistaan, ja blogin päivittely kotikoneella on jäänyt.

Kun ei tipattomuuden ja surkeiden ilmojen vuoksi tule liiemmin ulkoiltua, voi vaikka katsella televisiota. Muutamia positiivisia yllätyksiä ohjelmatarjonnassa: eilen päättynyt Hämmentäjien kuningas oli hyvin toteutettu ja sai allekirjoittaneen paikoin hihittelemään ääneen, mikä harvinaiseksi todettakoon. Miten saadaan kakuttaja-kettutyttö ("Globalisaatio on perseestä") rauhoittumaan? No tehdään siitä Oikeistonuorten puheenjohtaja. Hihi. Tai "Nyt tarvitaan tiukkaa faktaa ja fiktioo pöytään." Haha.

Itsevaltiaatkin on piristynyt. Loka Laitisen käsikirjoittamat jaksot ovat palauttaneet sarjan lastenohjelmasta poliittiseksi satiiriksi. Erityisesti sikaria poltteleva Suvi-Anne Siimes on herkullinen hahmo. Virkistävä uutuus kotimaisessa komediakentässä on ollut myöskin lauantai-illan laatutekele Läpiveto, joka ei aiheuta myötähäpeän tuntemuksia kuten useimmat suomalaiset teennäiset hauskuutusformaatit.

Ankaralla suodatuksella tuubaloodan hutusta löytyy myös ihan hyvää huttua. Monty Python jatkuu edelleen, L-koodin kolmas kausi on täällä, Frasier ei varmaan koskaan häviä ruudusta. Mullan alla ei ihan yllä alkuaikojen tasolle, mutta onneksi on kaikkien loogisuuksia ja helppoja juonikuvioita kaihtavien sarjojen Ysäriäiti/-isä/-esikuva Twin Peaks (ja tähän väliin täydet viisi pusua). Yllättävän hyvin sarja on kestänyt aikaa, paitsi ehkä Donnan tyylin osalta. Tenho ja Bobin pelottavuus (iiks) ovat kuitenkin ennallaan.

Lifestylestä kelpuutan Strömsön (vaikka IhQun Matiaksen ruutuaika onkin vähentynyt) ja Nigellan kokkailut (vaikka Tina onkin siedettävämpi).

Ja vihdoinkin aasinsilta otsikkoon! Kaikkien lihaasyövien heteroblondien suosikkisaitti on löytynyt! Pekoniblogi

Ps. Pikku Kakkonen viettää huomenna kolmekymppisiään. Rohkaisevaa. Kyllä tämä tästä.

2007-01-05T14:56:00.000+02:00
Everythingbad-free

Kahvilassa osui tiskille samaan aikaan tyttö, joka tilasi kofeiinittoman espresson. Hwaaat? Piti hiukan höristää korvia, kuten mbarin myyjättärenkin. Siis espresso? Kofeiiniton?
Ilmeisesti sellaista on kuitenkin olemassa, koska asiakas sai juomansa (ja minä aiheen blogimerkintääni).

Mutta... what's the point? Mitä seuraavaksi? Alkoholiton kossu? Vege-chateaubriand? Rasvaton kirnuvoi? Röökiä ilman syöpää? Politiikkaa ilman kokkareita?

2007-01-03T13:18:00.000+02:00
Ihankivaa uutta vuotta

Alan oppia, miten rentoutua. Esimerkiksi tähän tapaan:

- Lomalla poistutaan kotoa. Kokemukseni mukaan missä tahansa muussa ympäristössä lomailu on tehokkaampaa kuin omissa tutuissa nurkissa, pyykkikoneen ja rästihommien välisessä kurimuksessa.
- Mahdollisuuksien mukaan vietetään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti haluaa olla.
- Muutoinkin tehdään asioita siinä järjestyksessä ja tahdissa, kuin hyvältä tuntuu ja aktiivisesti kyseenalaistetaan sellaisia asioita, joita vain "on aina ollut tapana tehdä".
- Pyritään ulkoilemaan säästä riippumatta.
- Mikäli saatavilla on rakas ihminen tahi muu elollinen olento, jonka kanssa halailla ja pussailla, näin ehdottomasti tehtäköön päivittäin useita kertoja.
- Klassikko: Kirjoja ja musiikkia, mieluiten flanellipyjamassa ja villasukissa. Esimerkiksi Westö-Jippu -yhdistelmän toimivuus on testattu ja hyväksi havaittu.

Mitäs muuta. Olen ollut hyppimässä The Clash-coveroinnin tahtiin. Aloittanut uuden harrastuksen, seinäkiipeilyn. Päässyt talven ensimmäiseen avantoon (ja hetki oli hieno: hieman lunta ja pakkasta, kuunvaloa, ulkotulia, puusauna ja kuohuviiniä). Käynyt vuosien tauon jälkeen Vohvelikahvilassa. Käyttänyt ensimmäistä kertaa verkkosukkahousuja, uudenvuodenaaton pukujuhlissa. Ja tietenkin: Päättänyt jälleen kerran aloittaa uuden elämän. Siinä uudessa, paremmassa elämässä taion gradun tutkimussuunnitelman ryhmäläisten sähköpostilaatikoihin hyvissä ajoin, jo ennen deadlinea, syön terveellisesti, juon alkoholia vasta helmikuussa ja silloinkin hillitysti, hoikistun, käytän blogimerkinnöissäni vain kokonaisia lauseita enkä ranskalaisia viivoja, olen ystävällinen kaikille ja muistan aina palauttaa kirjaston kirjat ajoissa.

2006-12-20T11:21:00.000+02:00
Juuei

Muutama havainto asioista, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta tähän aikaan vuodesta.

Älä tee näin:

- Älä mene kauppakeskuksen joulunavajaistapahtumaan. Älä kuule vahingossa keskusradion kautta satunnaisen asiakkaan haastattelua: "Pitäisi muistaa hiljentyä sen joulun perimmäisen sanoman äärelle."
- Älä mene Citymarkettiin. Mieluiten ikinä, mutta etenkään joulukuun 20. päivän jälkeen.
- Älä ainakaan mene Giganttiin. Mieluiten ikinä.
- Älä näe telkkarista Saarioisten joulumainosta. Saatat oksentaa.
- Älä mene paikkoihin, missä lauletaan Enkeli taivaan lausui näin.
- Älä myöskään sattumalta tajua, että mainosrahoitteiselta televisiokanavalta tulee lastenohjelma nimeltä KidsTop20, jota juontaa pornotähden näköinen duracellpupu
- Älä mene mihinkään lelukauppoihin. Mieluiten ikinä. Ihmismieli ei hevin toivu sellaisesta visuaalisesta kauheudesta.

2006-12-06T10:58:00.000+02:00
Avainlippua korkeelle, jep jep

Valmistelin eväskoria illan nyyttäreitä varten.
Lohi Norjasta, suola Ranskasta, marinadin votka Tanskasta, viini Argentiinasta. Tilli oli sentään suomalaista. Sitruunoiden alkuperää en tiedä. Tokko nekään varsinaista lähiruokaa ovat.
Noloa. Täytyy varmaan paikata tätä kotimaallisuuden puutosta katsomalla Tuntematon.
Sitä ennen voisin kuitenkin vielä lukea vähän norjalaista romaanikirjallisuutta.
Suomalaisissa villasukissa.

2006-12-03T19:55:00.000+02:00
Mä olin varma et minusta tulee tähti

Kestitsimme eilen ystäviämme perinteisillä itsarietkoilla, jotka tosin tänä vuonna jouduttiin siirtämään 5. päivästä tosi pre-etkoiksi toiseen päivään (koska olin varannut tiistain CMX:lle, mutta niin oli moni muukin ennen minua. Keikka oli siis totaalisen loppuunmyyty. Hrrrmmmhh.)

*Tähti-teemalla mentiin tänä vuonna. Poltettiin tietenkin tähtisadetikkuja ja kuunneltiin älykästä Tähti-soittolistaa. Jaettiin tähtiä rintoihin ja sellaista. Tein sangriajohdannaista yhden tähden Jallusta tähän tapaan:

1 iso kannullinen Jallusangriaa

noin 3 dl Jallua
1 plo valkoviiniä, esim. Pearly Bay 5 €
kivennäisvettä.. ehkä
sitruunaa
appelsiinia
limeä
sokeria

Täytä kannu puolilleen jäillä. Purista yksi sitruuna ja yksi appelsiini ja ehkä myös yksi lime kannuun. Sekoita parikolme rkl sokeria mehuun. Lisää jallu, valkkari ja jos mahtuu, vähän vissyäkin sekaan. Viipaloi appelsiineja, sitruunoita ja karambolaa mukaan.

Melko nätti, kuiva ja jokseenkin kesäinen juoma. Ja aika tiukka, päätellen tämän aamun olotilasta.

Töölönrannan brunssi kyllä kohensi oloa mukavasti. :*

2006-11-30T13:50:00.000+02:00
Humusuma

Viimeisen viikon aikana olen kirinyt lokakuun nautintoainevajetta kovaa tahtia kiinni. Turnauskestävyys on kyllä tästedeskin koetuksella aina 20:een joulukuuta saakka. Taitaa olla tähän mennessä buukatuin joulunalusaika ever.

Muistio viime päivistä (no se mitä muistan :P):
- Kävin ex-firman pikkujouluissa, perus-firman-pikkujoulusekoilua, kiitos Oopalle seurasta.
- Olin nykyisen työyhteisön jossain määrin juhlallisemmissa ja hurjasti isommissa pikkujouluissa. Tunnin sivistyneen lasi-kädessä -seisoskelun jälkeen tajusin että jumalauta, housut hajoo päälle. Ei ollut kuulkaa kauheen kiva tilanne. Tuliterät pöksyt! Sivu- ja sisäsaumat vaan hajos, polviin asti. Tänään meen raivoon Aleksi 13:n tädeille
- Sujautin housujen peitoksi mekon, jonka pikalähetti ystävällisesti toimitti suoraan alkuillan mitähänsitälaittaispäälle-prosessin hylättyjen pinosta. Juu no ajattelin että eiköhän kaikki tajuu et mä en siis kertakaikkiaan pysty pitää samaa asuu yli kahta tuntii, daah
- Jostain talon uumenista ja sivutoimipisteiden konttorien kätköistä oli kerääntynyt hirveä määrä tyyppejä, joita en ollut koskaan nähnytkään
- Päädyin myös Luxiin ekku kertaa. Mitähän siitä nyt sanois. Tyypeillä menee hyvin eikä ne pelkää näyttää sitä. Koska ne ovat sen arvoisia
- Vierailin Brysselissä. Blogini kahta lukijaa varmaan kiinnostaa enemmän paikallinen kuppilatarjonta kuin ne isot ja kiiltävät rakennukset siellä. No Goupil de Fol oli parhautta (kuvassa)
- Shoppasin vähän Lindtin suklaata, Tintti-kamaa ja sitten löysin myös Barpapapa-avaimenperän <3
- Ripsiväristä nyt kokeilussa Kanebon Silk-versio.

Jaa ja sitten marraskuu-yhteenveto:
- 0 lumilautailua
- 0 talviuintia
- 0 kirkasvalolamppua
- paljon suklaata
- liikaa punaviiniä

Ens marraskuussa sitten, uus yritys, ehkä.

2006-11-22T21:00:00.000+02:00
Joku syy mennä Espooseen

Kävin vihdoin WeeGeessä, siis ihan Espoossa asti. Aika rohkee veto, mutta oli rajojenylittämisen arvoista. Kolme tuntia kului ihan huomaamatta, vaikka keskityin lähinnä Saastamoisen kokoelmaan. Oli loistavaa nähdä livenä monia sellaisia teoksia, joista monia on voinut ihailla vain kuvista.

Pari viikkoa sitten olin Tallinnan vastaavassa mestassa KUMUssa. WeeGee vs. Kumu -matsi päättyy, jos ei nyt ihan kuus-nolla, niin ehkä siksti-fifti. Vaikka Kumu on juu arkkitehtonisesti kiehtova ja kaikkee, on WeeGeen rakennus sittenkin mielenkiintoisempi. WeeGee on Rrr0k.

Kumun ripustuksissa oli myös paikka paikoin ongelmia, osa teoksista olisi tarvinnut enemmän tilaa ympärilleen.

No siellä espoolaisessa museossa saavutin hetkellisen mielenrauhan. Olin tovin siinä maailmassa, joka puhuu kieltä jota osaan ymmärtää. Tuli hyvä olo.

Käykää tekin, ellette jo ole. Museokaupasta saa kaikkee kivaa, kuten esimerkiksi Myyrä-pehmoleluja ja Myyrän kavereitakin. (Terveisii joulupukille.)

*Edit. Ehdin (osta kaikkee-päivän vietosta :P) juuri Nalle Luppakorvaksi kotiin. Loppubiisi soitettiin!
Ihmettelyä&ihanuutta!

2006-11-20T15:20:00.000+02:00

Kyllä se siitä, ei se siitä, viis siitä.

"Kaikki eivät edes aikuistuttuaan oikein tunnu ymmärtävän, että jossain vaiheessa sitä nyt yksinkertaisesti vaan on liian vanha menemään kotiin itkemään ja kuuntelemaan Smithsiä."
Ylioppilaslehti 17.11.2006

Kyseinen kolumni huvitti suuresti tänään, koska ensinnäkin, olen täsmälleen samaa mieltä, ja kuitenkin, b) eilen päädyin pitkästä pitkästä aikaa ylimaallisen surkeuden tolaan, jossa haluan todellakin vain kuunnella Smithsiä ja märehtiä menneitä. Jossitella ja kyseenalaistaa valintojani. Ja kyllä, tämä liittyy allaolevan postauksen kohtaan yksi.

Surkeilu tai tunteilu vain sopii ylipäätään huonosti aikuisuuteen. Käytännössä esimerkiksi sellaisista syistä, että fiilistelylle ei ole aikaa ja että minkä tahansa työtehtävän suorittaminen on jokseenkin itsestäänselvästi helpompaa ihmiselle, joka ei vaikkapa melankolistele haikeana yökausia ja polttele ketjussa tupakkaa aamukolmelta.

Siksipä mahdollisiin fiilis-sektorin kuohuihin kannattaakin suhtautua asiaankuuluvalla viileydellä, kieltämisellä tai aina pätevällä sarkasmilla. Itselleen nauraminen on sitä paitsi sosiaalisesti aika paljon hyväksytympää ja siten kätevämpää kuin omalle surkeudelleen itkeminen. Ja toisaalta, pillityssession jälkeen näyttää kauhealta ja olo on kahta hirveämpi. 'Itkeminen helpottaa' on siis niiin epätosi lauseke, puppulause ajalta ennen puppulausegeneraattoria!

Mutta jos teidän kuitenkin joskus täytyy kärsiä ikiteiniangstista ja itkeä viisi tuntia putkeen vanhaa suhdettanne, Avène Eau Thermale -kasvovesi auttaa turvotuksen ja talouspaperin raastamaan hipiäänne jumalaisen rauhoittavasti välittömästi ja oitis.

2006-11-17T09:22:00.000+02:00
Exiä

Ex-kihlattu tahtoo toisen kanssa itsenäisyyspäivänä. Olen aidosti onnellinen heidän puolestaan ja toivon heille kaikkea hyvää. Joojoo. Mitä sillä tytöllä muka on, mitä mulla ei? Paitsi pari ikävuotta vähemmän, kiiltävämpi tukka ja ystävällisempi hymy?

Ex-opiskelukaverit valmistuvat ja menevät oikeisiin töihin, plop plop, laitoksella näkee siis näkisi jos sais aikaseks että kävis siellä joskus vain hämmentävän nuoria ja innokkaita tyttösiä.

Ex-pomo edellisestä duunipaikasta sai potkut, ja se on sille ihan oikein. Mitäs palkkasit sinne pelkkiä teinipissiksiä.

Ex-keittiön intterjöörin transformointiprosessi jatkuu vielä toistaiseksi. Esimerkiksi hella on tällä hetkellä persoonallinen saareketyyppinen sisustuselementti olohuoneakselilla. Remontti on muuten oivallinen syy syödä epäterveellisesti ja juoda olutta suoraan pullosta.

2006-11-12T20:14:00.000+02:00
Tänään olen yrittäjämyönteinen

Kaupunkiin kaivattaisiin aamiaisnauttia tai Brunch Expressiä kaltaisilleni laiskoille, keskiluokkaistuville aikuisille. Katsokaas, kun ikäiseni, toki hyvin ja hehkeänä säilynyt työssäkäyvä naisihminen ulkoilee Tallinnan kautta Lostarin jonoon lauantai-iltana, seuraavana aamuna henkinen ikä huitelee siinä main, missä yleensä tarvitaan jo jokapäiväisiä hoivapalveluja. Näinä jäätyneen toimintakyvyn päivinä 3-kymppinen on erityisen mukavuudenhaluinen, eikä ollenkaan suopea maailman kohtaamiselle.

Sellaisina päivinä tyttö tarvitsee kunnon ruokaa. On todella epäonnekasta, jos sellaiseksi päiväksi sattuu sateinen pyhä, joka paitsi lukitsee alakerran ruokakaupan ovet, myös lannistaa kaikki pyrkimykset astua kodin ovesta ulos. On käsittämätöntä, että sellaisena päivänä yleensä käytännöllinen avomies on oman pitkittyneen flunssansa ansiosta palveluhaluton. Toisaalta on myös totta, että tämänhetkisessä, industrial-henkisessä keittiö-setupissa ei pekonia paistella.

Sellaisina päivinä tyttö tukisi mielellään yritystä, joka kantaisi ystävällisesti vastaleivotut sämpylät, marmelaadit, tuoremehut, pekonit ja pikkolokuoharit kotiovelle.

2006-11-10T10:08:00.000+02:00
Pieniä itsekeskeisiä haaveita

Haluaisin

oppia soittamaan rumpuja
suorittaa metsästyskortin
tehdä pienen, sisäisesti katu-uskottavan vaatemalliston
Kuubaan
kodin jonka ikkunasta näkyy puu
tuntea isän paremmin
ymmärtää äitiä enemmän
Vespan, mieluiten pinkkinä kiitos
Brunbergin Minttusuklaatryffeleitä
lakkauttaa seiskan
oppia käyttämään moottorisahaa
mökille.

2006-11-08T10:31:00.000+02:00
Olen Kantaaottava Ja Aktiivinen Ja Tuon Mielipiteeni Ilmi

Koska maailmassa on suuri epäkohta ja virhe, lähetin elämäni ensimmäisen katsojapalautteen.

>Nanna lta tv.ohjelmapalaute.

Hei Pikkukakkosen väki.

Olen harmissani Nalle Luppakorvan lopputekstien leikkaamisesta. Heikki
Määttäsen hyvää yötä -laulu olisi oleellinen osa jokaperjantaista
katselunautintoa.

Pyytäisinkin nöyrimmin, että perjantain Pikku Kakkosessa
askarreltaisiin puoli minuuttia vähemmän ja esitettäisiin Nalle
Luppakorva kokonaan, sille kuuluvalla kunnioituksella.

Ystävällisin terveisin,

Nalle Luppakorva -fani 29 v.

>tv.ohjelmapalaute@yle.fi lta minä

Hei,
kiitos yhteydenotosta!
Laitoin viestin eteenpäin. Toivoittavasti tilanne paranee.

Ystävällisin terveisin
YLE / TV Ohjelmapalaute

Muutosvastarintaa, konservatiivisuutta, nostalgointia, päivittelyä.. Ilmiselvää vanhenemista. Kyllä ennen oli paremmin kun lastenohjelmatkin oli aikaa näyttää kokonaan. Nykyään kun on niin kiire ja ne geimboit ja intternetit hyvänen aikanen.

Siksipä: Kaikki maailman nostalgoitsijat, yhtykää.

2006-11-07T15:29:00.000+02:00
Uusia aikuisuushavaintoja

- Viettää suurimman osan arkipäivistään paikassa, jossa miehillä on solmio.
- Saa ko. paikasta joka kuun viimeinen päivä tietyn summan rahaa.
- Tilin saldo ei ole negatiivinen kuun toiseksi viimeisenä päivänä.
- Hankkii jalkineet, joita kutsutaan avokkaiksi. Jopa käyttääkin niitä silloin tällöin. Tosin tuntee olonsa kiusaantuneeksi.
- Hankkii myös mustat suorat housut, "kun ne on niin kätevät ja sopii moneen tilanteeseen". Vapaa-ajallaan välttelee mustien housujen tilaisuuksia ja pukeutuu reisitaskupöksyihin.
- "Hyvä meininki" viikonloppuisin tarkoittaa saunomista ja korkeintaan kalsarihiprakkaa kotona
- Asuu paikassa, jossa on astianpesukone, jonka poistoputki vuotaa ja valuttaa vedet alakerran naapuriin. Harmittelee elämän hankaloitumista vakuutussotkujen ja käsintiskaamisen vuoksi, mutta iloitsee että on hyvä syy lähteä kaakelikauppaan.
- "Kapinallisuus" näyttäytyy hurjimmillaan siinä, että ostaa lumilaudan eikä laskettelusuksia kuten muut kaveripiiristä
- Pystyy ostamaan lumilaudan käteisellä (liittyy kohtaan 2).

2006-11-03T15:30:00.000+02:00
Menen helvettiin :)

Helsingin maistraatti muisti tänään kirjeellä. Nyt olen virallisesti pakana.

"Miltäs nyt tuntuu, kun joudut helvettiin", aina ihanan pisteliäs isoveljeni kommentoi.

Ei tunnu miltään. Taidan olla silppuduunisukupolveni edustaja siinä mielessä, että kuoleman jälkeiset olosuhteet tuntuvat tasan yhtä kaukaisilta asioilta kuin (niitä mahdollisesti edeltävät) eläketurva-asiatkin. Eipä tule kovin monta epäkiinnostavampaa asiaa mieleen kuin eläketurva, paitsi ehkä jääkiekko. Surullista tietenkin on, että sen pitäisi kiinnostaa. Mutta terveisiä tästä elämästä: hyvä kun tietää, mitä sitä ensi vuonna tekee, saati sitten vuonna 2040.

Päivän sitaatti ei suoranaisesti liity tähän, mutta.
Tämä on viisautta:

"Niiden kanssa on pakko elää, eikä niiden voi antaa hallita koko elämäänsä. On tietysti asioita, joihin ei koskaan oikeesti totu eikä pidä tottuakaan. Mutta maailman pahuutta ei voi ajatella koko aika."
- Erkki Tuomioja kysymykseen Miten voi olla, että maailman asiat eivät valvota sinua? Nyt-liitteessä 3.11.2006

2006-11-02T14:36:00.000+02:00
I <3 Marraskuu

Aloitin eilen juhlallisesti tipallisen marraskuun punaviinilasillisella jo virka-ajan sisäpuolella eli noin kello 15.59. En pidätellyt hymyä.

Ensipurasu oli palkitseva, joskaan ei ihan niin ekstaattinen kuin olisin odottanut.

Myöhemmät lasilliset nautittiin taidepörinän säestäessä viiltävää yhteiskunnallista pohdiskeluamme. (Külttüürivastaava iloitsee erityisesti käsiteinnovaatiosta randombylsiä.)

Eilen marraskuu näyttäytyi hetken siedettävänä, jopa poikkeuksellisen kiinnostavana (ollakseen kuitenkin marraskuu) ajanjaksona. Kuplivaisen kohottelussa oli uutuudenviehätystä ja odotettavissa olevat matkat nostavat mielialabarometrin lukemia. Tänään, to do -listan lyhentyessä hyvin hitaasti eikä edes erityisen varmasti, pohdiskelen kuitenkin ylenmääräisen punkun lipittelyn deletoimista "näin selviät marraskuusta hengissä" -strategiastani. Strategian painopistettä voisi edellisvuosien hyvien tulosten pohjalta siirtää punkku-suklaa sektorilta talviuinnin ja uudelleenelvytettävän harrastukseni, lumilautailun suuntaan.

Ennallaan pysynevät villasukkien aa) sekä määrällisesti että laadullisesti korkea taso ja bee) tehokas käyttöaste, iKean tuikkukynttilöiden tuhlailu, kauno- ja kioskikirjallisuuden preferoiminen sekä talviunisuutta suosiva kalenterintäyttö.

Nousussa: shoppailu ja matkailu - yhdessä ja/tai erikseen -täsmäaseet apatian ehkäisyssä. (Pitkän aikavälin tilastoja ei toistaiseksi saatavilla.) Bubbling under: kirkasvalolamppu - koska niitä saa nykyään myös nätteinä.

Raportoin tuloksista.

Lopuksi sisällöllinen uudistus, päivän/viikon sitaatti. Hyviä, kuten kauniita, oivaltavia tai absurdeja jyviä ja akanoita voi mielellään lähettää Külttüürivastaavan arkistoihin viestintävälineillä. (Ylläpito toivoo pääsevänsä käsiksi myös A:n sitaattiarkistoihin.) Tänään kauneutta:

Jos ei saakaan itseään niskasta kiinni, voi sentään ottaa itseään kädestä kiinni.
- Eeva-Kaarina Aronen, HS Kuukausiliite 28.10.

2006-10-26T17:31:00.000+03:00
Pohjalainen erakko kaipaa maalle

Loman tarpeessa. Kaupunki on ruma. Yliannostus neonvaloista, mäkkärin mainoksista, kaakeloiduista tunneleista, opastekylteistä, jatkuvasta informaatiotulvasta.

Haluaisin istua mökin kuistilla yksin muutaman päivän. Juoda viiniä ja katsella järvelle. Lukea vintillä romaaneja, kuunnella vain tulen rätinää. Käydä ehkä isän kanssa kalassa. Isän kanssa on helppo olla hiljaa.

2006-10-24T14:40:00.000+03:00
Considerate creator

Tukevan lounaan jälkeisessä aivopäikkärimielentilassa ja yleisen lokakuutympääntymisen lomassa voi jälleen kerran tutustua tyypeistä mielenkiintoisimpaan, eli itseensä. PersonalDNA-saitin ansioksi laskettakoon positiivisuuksiin painottuvat ja mielialaa kohottavat loppuarviot, kuten:

Your imagination, confidence, willingness to explore, and appreciation of beauty make you a CREATOR. You are independent, and you enjoy your self-sufficiency.

Defying convention, you are very innovative, and you have a vivid imagination.

The look of things is important to you, and you have a keen eye for aesthetic beauty in multiple arenas.

You have a strong interest in what is new and exciting—and that includes forging ahead with new ideas, not simply discovering what is already out there.

Tässä vaiheessa suomalainen alkaa tietenkin punastella ja kiemurrella toimistotuolillaan, mutta väliä: tällaisena tympeän harmaana päivänä ansaitsen muutaman imartelun ja kehun, olkoonkin että ne tulevat joltain satunnaiselta intterwebin generaattorilta.

My Personal Dna Report

2006-08-29T14:24:00.000+03:00
Aikuispisteen juhlalliset aloitussanat lausuu (fwd)-kirjeklassikko

OLETKO JO TULLUT AIKUISEKSI?

Tervetuloa!

1. Huonekasvisi ovat elossa. Et myöskään polttele niiden lehtiä.
2. Seksi 60 cm leveässä sängyssä ei tule kysymykseenkään.
3. Jääkaapissasi on enemmän ruokaa kuin olutta.
4. 06.00 on heräämisaikasi, ei nukkumaanmenoaikasi.
5. Kuulet lempikappaleesi hississä tai kaupassa.
6. Kannat mukanasi sateenvarjoa, ja seuraat säätiedotuksia.
7. Ystäväsi menevät naimisiin ja eroavat kimpassaolon ja bänksien sijasta.
8. Sinulla on lomaa 30 päivää entisen 3 kk sijaan.
9. "Pukeutuminen" ei enää tarkoita farkkuja ja villapaitaa.
10. Soitat poliisille naapurin penskoista, jotka soittavat musiikkia liian kovaa.
11. Vanhemmat sukulaisesi kertovat sinulle seksiaiheisia vitsejä.
12. Et enää tiedä mihin aikaan McDonald's menee kiinni.
13. Autosi vakuutusmaksu pienenee samaan aikaan kuin sen osamaksuerä kasvaa.
14. Syötät koirallesi Pedigreetä lihapiirakoiden sijaan.
15. Sohvalla nukkumisesta tulee selkä kipeäksi.
16. Et enää nuku päiväunia puolesta päivästä iltakuuteen.
17. Treffien määritelmä on illallinen ja elokuva sen sijaan että niillä vain aloitellaan.
18. Kananuggetit kolmelta aamulla pikemminkin sekoittavat vatsasi kuin rauhoittavat sen.
19. Ostat apteekista Buranaa ja närästyslääkettä kondomien ja raskaustestien sijaan.
20. Viiden euron viinipullo ei enää ole "hyvää kamaa".
21. Syöt aamiaisruokia aamiasaikaan.
22. Toteamus "Nykyään en enää pysty ryyppäämään niinkuin ennen" korvaa kliseesi "En enää koskaan juo noin paljoa".
23. Yli 90% tietokoneen äärestä viettämästäsi ajasta kuluu oikeasti koulu- tai työasioihin.
24. Et enää ota pohjia kotona ennen baariin lähtöä.
25. Luit kaikki ylläolevat etsien kohtaa, joka ei pitäisi paikkaansa.